Vapaaehtoistoiminta ei pelasta palveluja
Kolmannen sektorin vastuunotto maaseudun palveluista ei ole mikään itsestään selvä tai ongelmaton asia.
Järjestöjen roolia tulevaisuudessa pohdittiin Oulussa Maaseudun sivistysliiton ja Pohjois-Pohjanmaan liiton järjestämässä seminaarissa.
Tutkija Ritva Pihlaja Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmästä muistutti, että paikallistoiminnan pitää olla kukoistavaa, kirjavaa ja moninaisuudesta täytyy pitää kiinni.
Pihlaja peräänkuuluttaa isoa valtakunnallista arvokeskustelua kolmannen sektorin roolista tulevaisuudessa.
”Harras pyyntöni on, että annetaan ihmisten vain harrastaa”, totesi Sampo Purontaus Suomen Kotiseutuliitosta.
Purontaus ei myöskään haluaisi perustella julkista tukea kulttuuritoiminnalle sillä, kuinka paljon se poikii takaisin euroja.
”Se kuvaa mielestäni enemmän yhteiskunnallista tilaa kuin järjestötoiminnan arkea.”
Useassa paikassa järjestöjen palkkaamat ihmiset tekevät tärkeää työtä palvelujen kattavuuden kannalta.
Vapaaehtoistoimintaan ei voi perustaa esimerkiksi kuntien lakisääteisiä palveluja. Kun varsinkin pienet järjestöt alkavat palkata ihmisiä, toiminnan idea nousee vakavaan pohdintaan.
”Kun toinen tekee työtä rakkaudesta lajiin ja toinen rahasta, se on suuri uhka vapaaehtoistoimijuudelle”, Suomen Nuorisoseurojen pääsihteeri Antti Kalliomaa arvioi.
Eri järjestöjen yhteistyön kehittäminen kallistui seminaaripuhujien mielipiteissä verkostomaisuuden puolelle ennemmin kuin virallisen valtakunnallisen liiton perustamisen kannalle.
Suomen Kylätoiminnan pääsihteeri Risto-Matti Niemi piti kuitenkin tärkeänä alkaa keskustella vakavasti paikallistoimijoiden virallisemmastakin yhteistyöstä.
Kalliomaa puolestaan piti Niemen ajatusta hieman ylätasolta annettuna.
”Ennemminkin niin, että hallintoa kevennetään keskeltä ja rahat laitetaan paikalliseen toimintaan. Me, jotka olemme luottamushenkilöinä tai palkattuina palvelemassa paikallista toimintaa, tekisimme enemmän yhteistyötä”, Kalliomaa mietti.
SARI KESKITALO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
