Brysselistä tulossa säästökuuriin valmistautuvalle Suomelle katkeria paloja nieltäväksi – niiden torjuminen voi silti olla virhe

Ranskalaista teollisuuskomissaari Thierry Bretonia (kesk.) ja italialaista talouskomissaari Paolo Gentilonia (oik.) syytetään siitä, että he toteuttavat komissiossa täysin häikäilemättä omien hallitustensa politiikkaa ja ajavat omien maidensa etuja.  Kuva: Christophe Licoppe

Uutiset|Politiikka ja talous

16.1.202310:46

Analyysi

Tapio Nurminen

Kaiken takana on kirjainyhdistelmä IRA, eli Inflation Reduction Act. Se on Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin hallinnon räätälöimä lakipaketti, joka sisältää 370 miljardin dollarin investointiohjelman vihreään siirtymään.

Rahamäärä on kohtuullinen, kun sitä vertaa suurten EU-maiden vastaaviin panostuksiin. Euroopan kannalta USA:n ohjelman ongelma on sen häikäilemätön protektionismi: tukirahaa jaetaan vain yhdysvaltalaisille yrityksille.

EU:ssa pelätään, että energiakriisin kanssa painivat eurooppalaiset yritykset siirtyvät tukien perässä rapakon taakse.

Komissio on käynnistänyt puolustaistelun. Sitä johtavat ranskalainen teollisuuskomissaari Thierry Breton ja italialainen talouskomissaari Paolo Gentiloni.

EU:n valtiontukisääntöjä ollaan väljentämässä, jotta jäsenmaiden hallitukset voivat rahalla houkutella yrityksiä luopumaan muuttosuunnitelmista. Käytännössä se käynnistää tukiaiskilpajuoksun USA:ta vastaan.

Tukiaispakettia ajaa läpi ranskalaiskomissaari Breton. Sattumalta juuri Ranska on aina ollut innokkain pönkittämään omaa teollisuuttaan, jotta se pärjää globaalissa kilpailussa.

Talouskomissaari Gentilonin vastuulla on yhteisvelkaan perustuvan suvereniteettirahaston luominen.

Rahastoa perustellaan sillä, että valtiontukien kasvattaminen vääristää EU:n sisämarkkinoita. Vahvoilla talouksilla, kuten Saksalla, riittää paukkuja. Italian kaltaiset ylivelkaantuneet taloudet puolestaan eivät pärjää tukiaiskilpailussa, koska ne eivät saa markkinoilta rahaa järkevään hintaan.

Tästä syystä tarvitaan yhteistä velkaa. Sitä tivaa italialainen komissaari Gentiloni. Rahaston mallina toimii koronan jälkimainingeissa kasattu elpymisväline, josta nimenomaan Italia hyötyi eniten.

MT komissiolähteistä ja eri jäsenmaiden EU-virkamiehiltä saamien tietojen tietojen perusteella Bretonin ja Gentilonin hankkeella on enemmän kannattajia kuin vastustajia sekä komissiossa että jäsenmaiden keskuudessa.

”Ursula von der Leyenin kannalta on kiusallista, että komissaarit rummuttavat tätä julkisuudessa niin aktiivisesti. Se hajottaa rivejä sekä tässä talossa että jäsenmaissa”, komissiolähde arvioi MT:lle.

Komission puheenjohtaja, saksalainen Von der Leyen esitteli ajatusta suvereniteettirahastosta jo syksyllä ja markkinoi sitä viimen viikon lopulla Ruotsin Kiirunassa

Suomen kaltaiselle pienelle avoimelle taloudelle protektionistinen valtiontukien kasvattaminen on katkera pala nieltäväksi. Pahimmassa tapauksessa se hyydyttää viennin ja talouskasvun, jota kaivattaisiin kipeästi, kun julkista taloutta tasapainotetaan.

Poliittisesti yhteisvelkaan perustuva rahasto on Suomelle vielä kitkerämpi myrkky: me olisimme vääjäämättä taas kerran rahaston nettomaksaja.

Vaalikentillä enemmistö ääniä havittelevista poliitikoista lupaa varmasti, ettei suomalaisia veronmaksajia panna EU:ssa enää maksamaan muiden laskuja. Kysymys voi jopa vaikuttaa vaalitulokseen, jos Brysselin päässä pidetään rahastosta kovaa ääntä lähikuukausina. Kokonaan toinen asia on pitävätkö vaalilupaukset, jos paine rahaston kasaamiseksi EU:ssa kasvaa.

Jäsenmaiden keskuudessa rintamalinjat eivät enää ole yhtä yksiselitteisiä kuin ennen. Nimenomaan säästäväisten maiden rivit rakoilevat.

Saksan hallitus on liittokansleri Olaf Scholzin johdolla jo selvästi kallistunut kannattamaan valtiotukisääntöjen väljentämistä.

”Koska Saksa kantaa päävastuun Ukrainan sodan laukaisemasta energiakriisistä sen on myös tiukan paikan tullen vaikea vastustaa yhteisvelkaan perustuvaa rahastoa”, euroryhmässä pitkään vaikuttanut virkamieslähde arvioi.

Säästäväisten ryhmässä yleensä tiukinta linjaa vetänyt Hollanti näyttäisi valtiontuki- ja yhteisvelka-asiassa lyöttäytyvän yhteen Espanjan kanssa. Pohjoismaiset EU-diplomaatit ja -virkamiehet pitävät sitä huolestuttavana. Pahimmassa tapauksessa säästäväisten leiriin jäävät vain Pohjoismaat ja Itävalta. Pohjoismaista Ruotsi ja Tanska eivät ole euromaita.

Saksan keskeisten ministerien neuvonantajakaartissa on yhä enemmän niitä, joiden mielestä yhteisvelkaan perustuvan yhteisen rahoitusvälineen kategorinen torjuminen on virhe.

”Yhteisiä investointeja tarvitaan. EU:lla ei ole niitä varten varoja ja kaikilla jäsenmailla ei ole niihin varaa. Siksi tiettyjä tulevaisuuden kannalta tärkeitä hankkeita varten rajattu rahasto on varteenotettava vaihtoehto”, saksalainen hallituslähde muotoilee.

MT:n komissiolähde on samoilla linjoilla, vaikka moittii Bretonin ja Gentilonin ”sooloilua”.

”Yhteistä rahaa tarvitaan, jos EU halua unionina pärjätä kilpailussa”, hän painottaa.

Tätä joudutaan vakavasti pohtimaan myös Suomessa, missä yhteisvelkaa on aina vastustettu ja vastustetaan myös nyt. Suomen taloutta ei lähivuosina välttämättä saada sellaiseen kuntoon, että tärkeisiin investointeihin on varaa.

Toisaalta niin kauan, kun EU:n rahoitusvälineiden taustalla on kiistatta Italian kaltaisten ylivelkaantuneiden maiden pitäminen jaloillaan, säästäväisiltä jäsenmailta on turha odottaa tukea yhteisvelalle.

”Me emme voi jokaisen kriisin yhteydessä lähteä siitä, että Italia, joka kuitenkin on vauras maa, pitää pelastaa”, itävaltalainen EU-virkamies korostaa MT:lle.