
Pakolaisleirin arki on odottamista
Kheirien perhe odottaa Libanonissa pääsyä takaisin Syyriaan. Perhe pakeni sisällissotaa ja ruuan puutetta, ja on asunut pakolaisleirillä nyt puolitoista vuotta. Palestiinalaisten pakolaisten odotus on ollut pidempi. 1940-luvun lopussa perustetulla Shatilan leirillä elää jo kolmannen polven pakolaisia.GHAZZEH, BEIRUT (MT)
Kotityöt ja tuttujen kanssa jutustelu täyttävät Shoka Al Mohammadin päivät. Hän asuu Libanonissa Bekaan laaksossa sijaitsevalla pakolaisleirillä.
Syyrian sisällissota ja humanitaarinen kriisi ajoivat naisen, hänen miehensä ja viisi lasta Syyriasta Homsista Libanoniin puolitoista vuotta sitten.
Perhe ei saanut kodistaan mukaan mitään. Taakse jäivät talo, lehmät, lampaat, kanat ja isän ajama taksiauto.
Leirillä perheellä on kahden huoneen asumus. Lapset ovat päässeet Unicefin kouluun ja perhe on saanut kerrytettyä hieman omaisuutta: astioita, vaatteita, lautasantennin ja television. Siitä katsotaan iltaisin uutisia. Syyriassa on edelleen paljon sukulaisia.
”Yritän olla huolestuttamatta lapsia huolillani”, isä Mohammad Kheir sanoo.
Sodan kolmas talvi
Syyrialaispakolaiset ovat YK:n pakolaisjärjestön mukaan hajaantuneet Libanonissa 1 500 kylään.
Pääkaupunki Beirutiin, Shatilan palestiinalaisleirille on tullut yli 2 000 Syyrian sotaa paennutta palestiinalaista.
Heidän tilanteensa on vaikea. Esimerkiksi Syyrian naapurimaa Jordania on sulkenut rajansa palestiinalaisilta, jotka ovat jääneet sodan jalkoihin. Libanon on päästänyt heitä maahan ajoittain.
Shatilan leirin perusti Punaisten ristin kansainvälinen komitea vuonna 1949. Leirissä elää jo kolmannen polven palestiinalaispakolaisia.
Syyrian sodan rauhanneuvottelut aloitettiin keskiviikkona Sveitsissä. Sotaa käydään jo kolmatta talvea.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat


