Juhlien juhla
sana sunnuntaiksi
Jeesus vastasi näin:
”Eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, kaikki on jo valmiina.’ Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. ’Olen ostanut pellon’, sanoi yksi, ’minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ ’Ostin viisi härkäparia’, sanoi toinen, ’ja olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ Kolmas sanoi: ’Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.’
Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: ’Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.’
Palvelija tuli sanomaan: ’Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa.’ Silloin herra sanoi: ’Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi. Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni!’ Lk.14:16–24
Luukkaan kertomus on vanha tuttu, silti se jaksaa herättää hämmennystä ja kysymyksiä. Kutsuja on rikas isäntä, sillä pidot ovat suuret ja kutsuttuja vieraita on paljon. Kun kaikki on valmista, lähtevät palvelijat viemään viestiä kutsutuille.
Monien kutsuttujen joukosta nostetaan esiin kolme kieltäytyjää. Heillä jokaisella sattuu olemaan syy olla sillä kertaa saapumatta. Eihän näiden miesten ystävyys tällaiseen kaadu. Tämän tietävät kutsututkin, siksi he uskaltavat kieltäytyä.
On tilastollinen välttämättömyys, että kaikki kutsutut eivät koskaan pääse paikalle. Tuskinpa tämäkään isäntä, joka näitä kutsuja lähetti, itse on ollut jokaisessa juhlassa, johon häntä on kutsuttu. Uskottava kertomus, tähän saakka.
Tässä kohdassa kertomuksen sävy kuitenkin muuttuu. Kieltäytyjiä ei ymmärretäkään. Heidät kuvataan suurina pettureina, ymmärtämättöminä tolloina. Tuskin juhlapaikka kuitenkaan aivan tyhjänä ammotti. Varmaan juhliin oli saapunut moniakin vieraita. Heistä ei kuitenkaan mainita sanallakaan. Sen sijaan kutsun esittäjä vihastuu ja alkaa raivoissaan kutsua juhliinsa ketä tahansa muita ihmisiä.
Outoa käytöstä rikkaalta isännältä. Mutta selityksenä on, että tässä kohdassa kertomus liukuu toiselle tasolle. Rikas isäntä jää taustalle pitojensa kanssa. Nyt onkin kyse aivan erilaisista juhlista, ja kutsujana onkin itse Jumala.
”Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa.” Tämä toteamus on viimeinen jae juuri ennen tätä tekstikohtaa. Näihin sanoihin Jeesus esittää vastauksena tämän koko kertomuksen.
Kun kertomuksen näkökulma vaihtuu, kieltäytyjien verukkeet eivät enää saakaan ymmärrystä. Voi, miten maallista ja miten voimakkaasti moni niihin kiintyy. Kyllä Jumalan täytyy olla kaikkein tärkein!
Miten tämä kertomus tulisi ymmärtää? Onko vihdoinkin löydetty kuvaus siitä, miten Jumala toimii ja kuinka niin sanotusti päästään taivaaseen? Vai onko tässäkin kertomuksessa kyse ihmisten vajavaisesta yrityksestä kuvata Jumalan kaikkivaltiutta?
Jumalan valtakuntaa eivät saa aikaan ihmiset. Kaiken saa aikaan ainoastaan Jumala. Ja Jumalan valtakunta on jo valmiina. Jos me haluamme kuvata Jumalan valtakuntaa suurina pitoina, on tärkeintä muistaa, että kutsu noihin juhliin on aina voimassa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
