Petokasvattaja jatkaatutkimustaan korven rauhassa
Vladimir Bologov sanoo rikkoneensa lakia vain rakennuttamalla luvattoman kalakämpän Kargijärven saareen, mutta järvellä on kymmenkunta muutakin yhtä luvatonta autiotupaa. harri ekholm Kuva: Viestilehtien arkistoKIMOVAARA, venäjä (MT)
Petotutkija Vladimir Bologov on jo viikkoja kertonut venäläisessä mediassa, että tänä kesänä hän vapauttaa sekä susia että karhuja takaisin luontoon salaisessa paikassa Venäjän Karjalassa.
Samaan aikaan hän oli kuitenkin kutsunut liudan suomalaisia toimittajia tutustumaan tähän ”salaiseen sudenkasvattamoonsa” Repolan takana sijaitsevaan Kimovaaran kylään ja kylän edustalla olevan Kargijärven nimettömään saareen.
Naapurisaaressa Bologov kasvatti vuosi sitten kesällä kuusi sutta aikuisiksi.
Nyt ei mene yhtä hyvin.
Kutsua esittäessään Bologov ei osannut aavistaa, mitä vierailun aikana tulisi ilmi.
Kutsuttuja oli useita, mutta lopulta Karjalan korpeen ei ollut Maaseudun Tulevaisuuden lisäksi muita lähtijöitä. Eikä tämä nimetön saarikaan ole aivan helposti saavutettavissa.
Seitsemän kilometrin venematkalla Semjon Semjonovitsiksi esittäytynyt kaveri kehui saaneensa Kargijärven suurimman kuhan, seitsemän kiloa. Hän sanoi, että kyllä Bologovin testiinsä käyttämällä saarella nimikin on. Kyläläiset ovat ristineet saaren Bologovin mukaan.
”Se on Ostrov Vova eli Vovan saari.” Vova on Vladimirin hellittelymuoto.
Rantaudun mielenkiintoisen veneajelun jälkeen Ostrov Vovaan ja törmään nuoreen sveitsiläiseen naiseen, Corinne Schmidiin, joka on katsellut saareen vapautettujen karhujen ja susien perään jo viikkoja.
Schmid kertoo olevansa oikealta ammatiltaan puutarhuri ja siinä sivussa opettavansa vammaisille puutarhanhoitoa.
”Se alkaa joskus käydä voimille ja silloin tulen tänne Venäjälle muutamaksi kuukaudeksi auttamaan Vladimiria”, Schmid selittää.
Lähdemme Schmidin kanssa kiertämään tarkastuspisteitä parin neliökilometrin laajuisella saarella. Puolen tunnin uuvuttavan tarpomisen jälkeen ehdotan Schmidille, että hän kiertäisi loput kaksi ruokintapaikkaa, joihin pitäisi lisätä evästä sekä jo vapautetuille kolmelle sudenpennulle että kahdelle karhunpennulle.
Itse voisin oikaista takaisin Bologivin rakennuttamalle täysin luvattomalle kämpälle, jossa on tarkoitus yöpyä.
Sovimme näin ja Schmid peittelee ykkösruokintapaikan kananpalat rantahiekkaan. Hän on hieman huolissaan, sillä entisetkin eväät ovat jääneet syömättä.
”En ole nähnyt susia seitsemään päivään ja karhuja kolmeen päivään, eikä kukaan syö mitään.”
”Kyllä ne täällä olivat, katsos vaikka tästä”, hän sanoo ja näyttää kameransa näyttöruudulta kuvaa, jossa karhunpennut on saatu korkealle puuhun koiralla haukuttamalla.
Myös rantahiekassa oli tullessa nähty tuore tassun jälki. Susi tai koira.
Palaan mökille – ja Schmidkin palaa, mutta vasta yli kahden tunnin kuluttua – itkuisin silmin.
”Löysin puoleksi syödyn sudenpennun raadon”, hän selittää ja pohtii koska Bologivin pitikään tulla. Hänelle pitäisi heti raportoida.
Ilta on jo pimennyt elokuiset yöksi, kun veneen moottorin ääni alkaa kuulua.
Siirtoistutusten isälle kerrotaan päivän huonot uutiset. Päätetään, että suden raatoa lähdetään etsimään, kunhan päivä valkenee – ja sade toivottavasti lakkaa.
Kargijärven elokuisessa yössä on kuitenkin nälkäisiä ottajia. Aamulla suden pennut puolikkaasta ei löydy edes märkää länttiä.
”Sudenpennutkaan eivät kaihda käyttää omaa kuollutta sisartaan ravinnokseen”, Bologov toteaa.
Tänä kesänä siirtoistutussusia on jo yksi vähemmän. Samalla pohditaan myös kahden karhunpennun katoamista.
”Ehkä koirat pelästyttivät ne ja pennut saattoivat uida jo mantereelle”, Bologov pohtii.
HARRI EKHOLM
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
