Rannekkeesta on helppo taluttaa

Eipä tiennyt Lastenpäivän säätiö pari vuotta sitten mitä teki, kun lopetti toimittajien ilmaiset rannekkeet Linnanmäelle. Aivan

yhtäkkiä alkoi löytyä vikaa Linnanmäen kesätyöläisten oloista ja välillä huvinpuiston turvallisuudestakin.

Ihmistä, myös toimittajaa, on helppo taluttaa rannekkeesta.

Panimoyhdistys ymmärtää etunsa

paremmin kuin huvipuiston pyörittäjä.

Minä ja monen moni muu toimittaja saamme joka vuosi kutsuja olutseuran tapahtumiin.

Huurteisen ääressä voi pohtia vaikkapa sitä,

eikö ole tätimäistä vaatia olutmainonnan

rajoittamista.

Oluiden ja muiden etujen tarjoaminen

toimittajille vaikuttaa yhtä vähän kuin alkoholimainontakin. Mainonnan maksajien

mukaan ei niin mitään.

Sitä sentään ihmettelen, miksi olut- ja

viinakauppiaat käyttävät rahaa toimittajien maasuttamiseen ja ennen kaikkea mainontaan, jos se ei kehenkään vaikuta?

Monet tutkimukset kertovat yhtäpitävästi,

että alkoholin kulutusta voidaan muuttaa

lähinnä kahdella keinolla: Ne ovat hinta ja

saatavuus. Mitä halvempaa, sen enemmän.

Mitä hankalampaa, sen vähemmän. Mainonta

luo mielikuvaa saatavuudesta ja lähes

välttämättömyydestä.

Mielikuvamainokset ovat etenkin sähköisille välineille niin hyvä rahanlähde, että niiden

rajoittamisesta puhuvia katsotaan pitkään. Lehtiä lukiessa ja juontoja kuunnellessa luulisi, että tiukkapipoiset sosiaalitantat ovat Suomen kesän ja perheiden iloisen elämän suurin uhka.

Todellisuudessa sosiaalitantta on uhanalainen laji.

Kun Turmiolan Tommi ajaa perheensä

pihalle, se ei ole mikään uutinen – jos äiti ja muksut pääsevät hengissä karkuun. Veronmaksajat kustantavat heille jonkinlaisen hätämajoituksen.

Onhan se naurettavaa muistella Turmiolan Tommia. Vai olisiko se enemmänkin itkettävää? Ainakin monen Arin, Mikon, Soilin ja Juhan mielestä jälkimmäistä. Nimilistaan voi huoletta merkitä kaikki suomalaiset ja suurimman

osan ruotsalaisia ja venäläisiäkin etunimiä. Juoppojen takia ovat saaneet itkeä ihan kaiken nimiset.

Erään kartoituksen mukaan lähimmäisen

alkoholin käyttö oli suomalaisten ylivoimaisesti yleisin huolen aihe. Maailman rauhat ja

ympäristön saastumiset, ilmaston muutoksesta puhumattakaan, tulevat kaukana perässä.

Huoli tulee esiin vasta kun sitä kysytään.

Viinakauppiaat eivät haluaisi kysyttävän.

Mainonnan väitetään ohjaavan meitä

miedompiin juomiin ja mukavampiin käyttötapoihin. Tiedättehän niihin, joissa nuoret nousevat kattoon kun ottavat vähän. Jos eivät ota, niin jäävät yksin lattialle.

Jos siellä viinakauppiasliitossa joku ei ihan oikeasti tiedä, niin voin kertoa, että kukaan ei ole aikonut ruveta isona pultsariksi tai kassi-Almaksi. Useimpien juopottelu alkaa niistä miedoista.

Jos arvelette, että juominen ja sen tuomat ongelmat ovat jokaisen yksityisasia, niin kehotan muistamaan Aria, Mikkoa, Soilia ja niin edelleen. Hauskaa ja harmitonta ei ole sekään, mitä raskausajan alkoholinkäyttö tekee lapselle.

Tai menkää katsomaan päivystyspoliklinikalle perjantai-iltana. Muistakaa varoa niitä örveltäjiä, jotka suureen ääneen vaativat

oikeuksiaan. Heidän paikkailuunsa ja vartijoiden palkkaukseen kuluu pitkä rivi euroja, jotka voisi käyttää paremminkin.

Sossun täti ehkä ehtii huostaan ottojen

ruuhkassa kertoa teille, että kyllä, hän joutuu väistelemään juoppoja melkein päivittäin.

Alalle ei ole tungosta.

Kaikista ei tule juoppoja, mutta miljoonista

suomalaisista on tullut. Mitä nuorempana aloittaa ja ahkerammin harjoittelee, sitä

pidemmälle juopon uralla pääsee. Mainostajat

haluaisivat, että alku olisi varhainen ja tahti reipas.

Joku pääsee juopon urallaan kansliapäälliköksi, joka on kaksi tuntia päivässä selvänä ja tekee sinä aikana työnsä. Useimmilla urakehitys on kuitenkin ikävämpi.

Taannoinen työtoverini väitti olevansa hyvä veronmaksaja, viinasta ja tupakasta kun menee niin kova vero. Toveri kuuluu olevan nykyisin työkyvyttömyyseläkkeellä. Juopottelu lyhentää työuria paitsi lopusta, myös keskeltä ja joskus alustakin.

Työuran lyhyyteen on monta muutakin syytä kuin viina. Vain juopottelun vaikutuksesta

kuitenkin vaietaan – häveliäästi ja yksimielisesti.

jouko.ronkko@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF