Peltorobottikilpailu on maatalouskoneiden F1-kisa
Suomalaisopiskelijoiden Double Trouble -niminen robotti tunnistaa auringonkukkarivit ja pysyy niiden välissä. Jari Kostamo Kuva: Viestilehtien arkistoVuosittain järjestettävä kansainvälinen peltorobottikilpailu on koonnut jo 11 vuotena Euroopan eri yliopistoista joukkueita kisaamaan näppärimmästä peltorobotista.
Kuten formulakisoissa autot eivät sellaisenaan siirry normaaliin liikenteeseen, eivät peltorobotitkaan sovellu suoraan maatilakäyttöön. Kilpailun roboteista löytyy kuitenkin keksintöjä, jotka voivat myöhemmin olla arkipäivää traktoreissa ja työkoneissa.
Peltorobotit pystyvät esimerkiksi automaattiseen ajoon ja tunnistamaan rikkakasveja viljelykasvien joukosta.
Suomesta kilpailuun on osallistunut vuosittain Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston opiskelijoista muodostettu yhteisjoukkue.
Aallosta opiskelijat ovat automaatio- ja systeemitekniikan sekä mekatroniikan opiskelijoita, Helsingin yliopistosta agroteknologian opiskelijoita. Tänä vuonna joukkueen pääsponsorina oli Agco.
Kilpailu järjestettiin Tšekissä kesäkuun lopussa. Suomen yhdeksän opiskelijan joukkue sijoittui seitsemänneksi 19 joukkueesta.
Kilpailu muodostuu neljästä tehtävästä.
Kahdessa ensimmäisessä testataan robotin navigointikykyä. Ensimmäisessä tehtävässä robotin tulee kulkea käyrien kasvirivien välissä ja kääntyä päisteessä seuraavaan väliin.
Toisessa tehtävässä rivit ovat suoria, mutta navigointia on vaikeutettu asettamalla rivien väleihin esteitä ja poistamalla riveistä paikoin kasveja.
Lisäksi käännöksiä vaikeutettiin.
”Tuomaristo antoi hiukan ennen tehtävän alkua tiedot päisteissä tehtävien käännösten suunnista ja vaatimuksen, että käännöksissä piti jättää tietty määrä rivejä väliin”, joukkueen kapteenina toiminut automaatio- ja systeemitekniikan opiskelija Pyry Piirainen kertoo.
Kolmannessa tehtävässä robotin tuli tänä vuonna tunnistaa kasviriveissä olevia rikkakasveja.
”Robotin saaminen tunnistamaan oikeita kasveja oli vaativaa. Aiemmissa kilpailuissa rikkakasveja esittämään on käytetty golfpalloja, jotka robotin on paljon helpompi tunnistaa”, automaatio- ja systeemitekniikan opiskelija Bjarne Boström kertoo.
Neljännessä tehtävässä joukkueet esittelevät itse keksimänsä maatalouteen liittyvän ominaisuuden, jonka robotti osaa tehdä.
Suomalaisjoukkue ohjelmoi robottinsa suorakylvämään auringonkukkia oikealla rivi- ja kylvövälillä kytkemällä robotin keskelle erillinen suorakylvömoduuli.
Joukkue voitti tämän tehtävän.
Robotin kulku näyttää helpolta. Mutta helppoa se ei ole, ennen kuin kovan opiskelun ja harjoittelun jälkeen.
Jotta robotti pystyy itsenäisesti kulkemaan kasvirivien välissä ja kääntymään vaadituissa kohdissa sekä tunnistamaan mutkat ja esteet, on sen ohjelmointiin ja rakentamiseen vaadittu lukuisia työtunteja.
Robotti rakennetaan projektityökurssina, joka kestää koko lukuvuoden. Työtunteja kurssista tulee 600–700 tuntia opiskelijaa kohti.
Kurssin opit eivät rajoitu vain maatalouskoneisiin, vaan samanlaisia tekniikan sovelluksia käytetään myös monien muiden alojen koneissa.
”Teollisuushalleissa itsekulkevat lastauskoneet ovat jo yleisiä”, automaatio- ja systeemitekniikan opiskelija Tommi Forsman sanoo.
Vaihtelevat pelto-olosuhteet ovat vaativampia koneen suunnittelijalle kuin suljetut hallit.
Peltorobotin suunnittelijan on huomioitava muun muassa maan epätasaisuus ja vaihteleva sää.
Sade ei saa peltorobottia pysäyttää.
TUURE KIVIRANTA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
