Pienen paikkakunnan tehdastarvitsee nuoria ja koulutettuja
Markku Vuorikari Tuotekehitykseen ja laadunvalvontaan kuuluu ruuan arviointi. Kaisa Martikainen täyttää lomaketta maistettuaan gluteenitonta kääretorttua. 8.-luokkalainen Krista Kiiski yllättyi, kuinka paljon käsityötä leipomossa on. ”Tämä oli hyvä tilaisuus nähdä, millaista on tehtaan sisällä.” Leipuri Andreas Maldarulla on kuumat oltavat uunin ääressä tattarilimppujen paistajana. Itä-Suomen suomalais-venäläisen koulun 8.–9.-luokkalaiset kuuntelevat. Kuva: Viestilehtien arkistoHARTOLA (MT)
Oppilasjoukko kuuntelee valppaana, kun laatupäällikkö Reetta Ruotsalainen kertoo työpaikastaan Vuohelan herkusta.
”Keliaakikot haluavat uutta. Sehän alkaa puuduttaa, jos vuosikaudet syö samoja ruokia.”
Pöydälle on katettu gluteenittomiin leipomotuotteisiin erikoistuneen yrityksen erilaisia tuotteita: juureen leivottua tattarileipää, riisipiirakoita, kääretorttua ja ”riisipirkkosia”, eli riisitaikinaan leivottuja kinkkupiirakoita.
Maistelukin voi olla työtä: oppilaat saavat arviointilomakkeen, johon kirjataan ulkonäkö, haju, maku, suutuntuma ja rakenne.
Ennen tehdaskierrosta on pukeuduttu suoja-asuihin, sillä puhtaushan on puoli ruokaa. Hiukset ovat lakin alla piilossa. Työntekijöillä on vielä tarkempaa: kynnet on pidettävä lyhyinä ja lakattomina.
Vuohelan herkkuun voi päätyä monin tavoin. Yrityksen syntytarina on malliesimerkki siitä, että yrittämällä voi menestyä. Maatalon emäntä Pirkko Hämäläinen on ponnistanut kymmenessä vuodessa yksinyrittäjästä yhdeksi Hartolan suurimmista työnantajista.
Ruotsalainen on opiskellut elintarvikekemiaa Helsingin yliopistossa. Muutamia työntekijöitä on kouluttautunut oppisopimuksella, moni on tullut ihan ”pystymettästä” ja oppinut tekemällä.
”Vaikka valitsisi aluksi väärän opiskelupaikan, myöhemminkin voi vaihtaa alaa”, Ruotsalainen opastaa.
Lappeenrannassa sijaitsevan Itä-Suomen suomalais-venäläisen koulun ja mikkeliläisen Peitsarin koulun 8.- ja 9.-luokkalaiset asuvat tosin hieman kaukana näitä työpaikkoja ajatellen.
Vuohelan herkussa on noin 40 työntekijää. Vuonna 2007 valmistunut tehdas alkaa käydä ahtaaksi, kun tuotteiden kysyntä on noussut hurjasti.
Kiinnostusta on tullut ulkomailta asti.
Hartola on pieni paikkakunta, eikä nopeasti kasvaneelle yritykselle ole helppoa saada riittävästi työntekijöitä. Lähin leipomoalan ammattikoulu on sadan kilometrin päässä Lahdessa. Harva nuori haluaa lähteä kaupungista pois.
”Ollaan pyritty houkuttelemaan läheltä esimerkiksi lukiolaisia ilta- ja viikonlopputöihin sekä kesätyöntekijöiksi”, kertoo tehtaanjohtaja Jari Kallunki.
Vuohelan herkku ei voi edellyttää kaikilta työntekijöiltä koulutusta, mutta kouluttautumiseen kannustetaan.
Koulutus poikii työntekijälle parempaa palkkaa. Kallungin mukaan se parantaa myös itsetuntoa ja työssä viihtyvyyttä. Uutta oppinut työntekijä on rohkeampi kehittymään. Vuohelan herkussa ollaan avoimia kaikkien työntekijöiden ideoille, kuten uusille resepteille tai työmenetelmille.
”Kun lähtee pienestä ympäristöstä muualle, tulee ideoita”, Hämäläinen toteaa.
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
