Jauhiaisen pussista Onni, osaaminen ja olosuhteet ratkaisevat
Viime aikoina on julkisuudessa kyselty, kuka on syyllinen siihen, että talonpoika ei saa elintarvikeraaka-aineita tuottaessaan riittävää palkkaa tekemästään työstä ja riittävää korvausta sijoittamalleen pääomalle.
Syyllistämättä ketään osapuolta tarkastelen kolmikanta-asetelmaa (tuottaja, teollisuus, kauppa) puhtaasti kylmien lukujen valossa.
Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidon 2011 ennakkotiedon mukaan maatalouden bkt-osuus oli 1,0 prosentta. Kymmenen vuotta sitten vastaava luku oli vielä 1,4.
Tuota lukua kannattaa verrata saman viraston työvoimatutkimukseen.
Maatalouden työvoimaosuus oli 2011 tämän tiedon mukaan 3 prosenttia. Yhtäpitävä tämän faktan kanssa on MTT:n tuottama kirjanpitotilojen tuotos.
Vuonna 2011 kaikkien kirjanpitotilojen kannattavuuskerroin oli laskennan tässä vaiheessa 0,43. Siis viljelijän työpanoksestaan ja pääomastaan saama korvaus oli vain runsaat neljä kymmenesosaa yleisten markkinoiden vastaavasta tuottovaatimuksesta.
Näissä luvuissa on väkevä peruste sille, että suomalainen ruoka täyttää täydellisesti reilun kaupan pelisääntöjen mukaisen kriteeristön.
Entä sitten ketjun toiset osapuolet, teollisuus ja kauppa?
Oheisessa asetelmassa on mahdollisimman pelkistetty kuvaus elintarviketeollisuuden (pois lukien juomateollisuus) ja päivittäistavarakaupan avainluvuista.
Taulukon ulkopuolelta totean, että päivittäistavarakaupan pääoman tuotto 2011 oli 6,72 prosenttia ja vastaava elintarviketeollisuuden tuotto 3,86 prosenttia. Siis pt-kauppa löi tässä kilpailussa elintarviketeollisuuden lähes tuplatuotolla.
Olen itse tottunut vertailemaan yritysten terveydentilaa muun muassa sen mukaan, miten nopeasti yritys pystyisi maksamaan vieraan pääoman pois, jos se samanaikaisesti suorittaisi korvausinvestointinsa tulorahoituksella. Näinhän pitäisi periaatteessa terveessä taloudessa pystyä toimimaan.
Oheinen asetelma kertoo pt-kaupan hallitsevan tätäkin kilpailua. Kun vuoden 2011 rahoitustuloksesta vähennetään kyseisen vuoden nettoinvestoinnit ja koko vieras pääoma jaetaan tällä luvulla, saadaan vieraan pääoman takaisinmaksuajaksi 8,3 vuotta. Siis näin laskien pt-kauppa olisi velaton alle kymmenen vuoden puurtamisella. Elintarviketeollisuudella vastaavaan olisi mennyt vuonna 2011 peräti 33 vuotta. Siinä ajassa kyllä rauta ehtii ruostua ja seinät hajota.
Tasan eivät siis käy onnen lahjat elintarvikeketjussakaan. Vai onko sitten kysymys osaamisesta ja olosuhteista. Totuushan menestyksen siemenistä on kolmen O:n tulotekijässä. Ne kolme O:ta ovat Onni, Osaaminen ja Olosuhteet.
Jos tulotekijässä yksikin tekijä on nolla, on lopputulos nolla.
PAAVO JAUHIAINEN
Kirjoittaja on entinen yritysjohtaja, joka tarkastelee taloustilastoja tällä palstalla.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
