Euroopassa on jonkin aikaa taas vain kaksi suurta – ja nekin huonossa hapessa

Britannian pääministeri Keir Starmer kertoi erostaan virka-asuntonsa edessä Lontoossa yhdessä vaimonsa Victorian kanssa.  Kuva: Martyn Wheatley

Uutiset|Ulkomaat

22.6.202618:39

Kommentti

Tapio Nurminen

Yksi luku kertoo paljon. Työväenpuolueen Andy Burnham on jo kahdeksas uusi pääministeri Britanniassa kymmenen vuoden sisällä.

Britit tekivät 2016 kohtalokkaan virheen äänestäessään EU-eron eli Brexitin puolesta. Sen jälkeen pääministeri toisensa jälkeen on yrittänyt pitää pakkaa kasassa.

Keir Starmer paini kaksi vuotta. Nyt on Burnhamin vuoro.

Britannian hallitseminen on muuttunut vaikeaksi. Tulosta ei tahdo syntyä, vaikka vastuullisia miten vaihdettaisiin. Konservatiivien Brexitin jälkeinen valtakausi oli kaoottinen. Työväenpuolueen ponnistelu ei toistaiseksi näytä paljon paremmalta.

Oma puolue painosti Starmerin nostamaan kytkintä, koska hän ei pystynyt lunastamaan poliittisia lupauksiaan ja luomaan uutta toivoa Brexit-pettymysten jälkeen.

Se näkyi kannatusluvuissa. Karismaattisen Burnhamin ensisijainen tehtävä on torjumaan uhkaava tappio seuraavissa parlamenttivaaleissa.

Manchesterin pormestarina toiminut työväenpuolueen Andy Burnham nousee Britannian pääministeriksi. Kuva: Yui Mok

Sekä brittien omat poliittiset kommentaattorit että Britanniaa Manner-Euroopassa seuraavat asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että Starmerin nopea romahdus kahden vuoden takaisten vaalien murskavoiton jälkeen kulminoituu yhteen mieheen, Reform UK -puolueen Nigel Farageen.

Työväenpuolueessa ei ensisijaisesti pelätä, että konservatiivit palaavat valtaan. Suoranaista paniikkia ilmeisesti aiheuttaa se, että pettyneet äänestäjät siirtyvät ennen muuta Faragen taakse.

Muun Euroopan kannalta huolestuttavinta Britannian myllerryksessä on nimenomaan väsymättömänä Brexit-kampanjoijana tunnetun Faragen nousu. Mies voi jopa nousta pääministeriksi.

Ja ainakin Farage pystyy populismillaan reivaamaan Britannian politiikkaa suuntaan, joka ei tiedä hyvää EU-Euroopalle.

Starmer kompuroi kotimaassaan, mutta toi samaan aikaan Britanniaa lähemmäs Euroopan unionia. Erityisen tärkeää se oli ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Maanantaina erostaan ilmoittanut pääministeri oli kolmas lenkki Britannian, Ranskan ja Saksan E3-ryhmässä.

Starmer, Ranskan Emmanuel Macron ja Saksan Friedrich Merz, tukivat yhdessä Ukrainaa ja painostivat Moskovaa. Kolmikko yritti sekä räätälöidä Ukrainan kannalta siedettävää rauhanaloitetta että raivata Euroopalle paikkoja neuvottelupöytään, jossa loppuratkaisua Venäjän hyökkäyssotaan joskus haetaan.

Britannian Keir Starmerilla on ollut tärkeä rooli, kun Eurooppa on yrittänyt panna kampoihin Donald Trumpille. Kuva: Timo Filpus

Nyt kolme suurta on kutistunut kahdeksi. Burnham pääsee aloittamaan vasta syksyllä ja joutuu keskittymään sisäpolitiikkaan.

Ja vaikka uusi pääministeri on Starmeria EU-myönteisempi, mikään ei takaa sitä, että Britannia panostaa hänen johdollaan E3-ryhmään samalla tavalla kuin Starmer.

Surkeinta koko Euroopan kannalta on se, että Ranskan ja Saksan johtajien asema on samaan aikaan kaikkea muuta kuin vahva.

Macron pystyy Ranskassa käyttämään valtaa siihen asti, kunnes seuraaja valitaan, mutta jatko näyttää synkältä. Laitaoikeiston EU- ja Nato-kriittinen Jordan Barella on nousemassa vaalivoittajaksi.

Keir Starmer vieraili keväällä Helsingissä presidentti Alexander Stubbin isännöimässä JEF-kokouksessa. Kuva: Matti Porre / Tasavallan presidentin kanslia

Saksassa laitaoikeisto etenee sekin kohti murskavoittoa syksyn osavaltiovaaleissa ja kaventaa merkittävästi liittokansleri Friedrich Merzin sisäpoliittista liikkumavaraa.

Pahimmassa tapauksessa siinä vaiheessa, kun Burnham on vakiinnuttanut asemansa ja paljastanut Eurooppa-korttinsa, E3-ryhmästä ei enää ole Euroopan veturiksi Ranskan ja Saksan haasteiden vuoksi.