80-vuotias Heikki Haavisto: Kauppa saalistaa viljelijää
Heikki Haavisto on ruispellon laitaan kuvaan asettuessaan huolissaan siitä, ettei vilja vain lakoudu. Haavistojen tilaa on jatkanut perheen keskimmäinen poika Erkki. Tilalla kasvaa lähinnä viljaa ja öljykasveja. Ville-Petteri Määttä Kuva: Viestilehtien arkistoRaisio (MT)
Tämä mies on saanut Ruotsin kuninkaan Kaarle Kustaan huutamaan hurraata seisaaltaan maanviljelijöille Tukholmassa.
Neuvostoliiton kolhoositalonpoikien neljännessä edustajainkokouksessa hän keräsi yli 6 000-päiseltä kuulijajoukolta toiseksi lujimmat aplodit heti Mihail Gorbatšovin jälkeen.
”Aloitin Kremlin kongressipalatsissa puheen sanomalla, ettei maailmassa ole niin suurta herraa, joka ei saisi leipäänsä talonpojan kädestä – jopa puolueen pääsihteerikin saa. Silloin syntyi valtavat taputukset”, Heikki Haavisto kertoo.
Hän esitti Moskovassa maailman talonpoikien tervehdyksen venäjäksi, koska oli lukenut kieltä koulussa.
”Seuraavaksi jatkoin, että talonpojalle pitää tehdä oikeutta.”
Tuo irrotti kuulijakunnasta toiset aplodit.
Tukholma ja Moskova ovat pari esimerkkiä siitä, mitä torstaina 80 vuotta täyttävä Haavisto koki MTK:n pitkäaikaisena puheenjohtajana. Toimenkuvaan kuului myös vastata puhelimeen öiseenkin aikaan, kun ihmisille tuli pikkutunneilla mieleen kysyä milloin mitäkin asiaa.
Haavisto omaksui viljelijöiden asioiden ajamisen jo nuorena, kun hänen isänsä puhui aiheesta kotisaunan lauteilla. Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitossa hän aloitti 1966.
Etukäteen Haavisto oli ajatellut, että MTK:n veroasiainhoitajan pesti voisi olla kiinnostava. Ura eteni lopulta niin, että hänestä tuli järjestön puheenjohtaja vuosiksi 1975–1994.
”Vaikka täällä tilalla olisi ollut hyvä olla isäntänäkin, kutsumus tehdä töitä viljelijöiden hyväksi vei voiton”, Haavisto sanoo vuonna 1827 rakennetun sukutalonsa salissa Raisiossa.
Huoli viljelijöistä ja maaseudusta ei eläkepäivilläkään hellitä, etenkään näin vaikeina aikoina.
”Tilanne on vakava oikeastaan kaikilla tuottajilla: maidontuottajilla on vaikeaa, samoin lihantuottajilla. Viljan hinta on laskenut, ja satovuosi näyttää aika hurjalta kasvinviljelijöille. Korjuu menee hyvin epävarmoihin sääolosuhteisiin, ellei ihan intiaanikesää tule.”
Haaviston mielestä MTK:lla on nykyisellään todella haastava tehtävä turvata viljelijöiden hyvinvointi. Hänen aikanaan pystyttiin tiukkojen neuvottelujen ja maataloustuloratkaisujen ansiosta saamaan alkutuottajillekin muita vastaava tulokehitys. Myös viljelijöiden omat yritykset olivat vahvoja.
”Valio, osuusteurastamot, munakunnat ja metsäliitot turvasivat tuotteiden hintatason. Nyt tilanne on ongelmallinen. Valiokin on joutunut suuriin vaikeuksiin Venäjä-boikotin takia. Olen erittäin huolestunut tämän päivän tilanteesta.”
Vähittäiskaupan keskittymistä kahteen suureen ryhmään – siis lähes monopoliin – Haavisto pitää todella pahana.
”Kaupan keskusliikkeet ovat aikamoisia susia. Ne saalistavat viljelijöitä parhaan kykynsä mukaan eivätkä kuuntele mitään. MTK on pyrkinyt puhumaan markkinahintavalvonnan puolesta, mutta ei se tunnu onnistuvan.”
Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitosta Haaviston tie vei valtioneuvostoon, kun hän vuonna 1993 sai pääministeri Esko Aholta tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Pyyntö kävi ulkoministeriksi ja Suomen EU-neuvotteluihin. Aho antoi pari tuntia aikaa miettiä siirtoa.
”Lähinnä pelkäsin, että jos en suostu, pääministeri voisi sanoa, että hän on tarjonnut tilaisuutta neuvotteluihin. Kun et lähtenyt, menetit puhevaltasi näihin asioihin.”
Haaviston mukaan tuohon aikaan Suomi tunsi EU:ta ja sen päätöksentekoa huonosti ja toisaalta useimmat maat eivät olleet perillä Suomesta. Hänen mielestään Suomella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin liittyä unioniin. Samoista syistä siinä on yhä pysyttävä.
”EU oli meille myös merkittävä turvallisuuspoliittinen ratkaisu. Jos meillä vain olisi nyt kilpailukykyä, olisi tarjolla myös laajat markkinat.”
Haavisto muistuttaa, että aiemmin markan devalvointi oli kätevä tapa pärjätä kansainvälisessä kisassa.
”Nyt pitää muilla keinoin alentaa kustannuksia, niin kipeältä kuin se tuntuukin. Työntekijöiden vapaapäivien karsiminen on yksi idea, jota kannattaa tutkia. Jos nykyään esitettäisiin esimerkiksi pekkaspäiviä, tuskin työnantajapuoli niitä hyväksyisi.”
Haaviston mielestä EU sai suomalaiset suhtautumaan maatalouteen aiempaa myönteisemmin, koska sopeutumisen unioniin nähtiin olevan vaikeaa.
”Muuten EU:sta on maataloutemme kärsinyt eniten, etenkin kun tuntuu, ettei liittymissopimuksesta ole oikeastaan mitään jäljellä. Suuri virhe oli, että annettiin Kataisen hallituksen romuttaa artikla 141. Siitä olisi pitänyt pitää kiinni. Myös maito- ja sokerijuurikaskiintiöt olisi pitänyt säilyttää.”
Artikla 141 tarkoitti Etelä-Suomen kansallista tukea. Sen jatkoksi saatu väliaikainen artikla antaa luvan maksaa tukea vuoteen 2020 saakka.
”Kysyn vain, mitä sen jälkeen tapahtuu, kun ei ole enää minkäänlaista tukea?”
Riitta Ryynänen
Ei syntymäpäivävastaanottoa.
Mahdolliset muistamiset
Talonpoikaiskulttuurisäätiön
tilille FI 04 5780 0750 0559 51, viestikenttään merkintä ”HH 80”.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
