Kesän sinilevälautat paisuivat avomerellä

Alkukesän sinilevätilanne oli rauhallinen viileän sään johdosta. Sinileväkukinnat runsastuivat sekä merialueilla että sisävesillä vasta elokuussa.

Avomerialueilla loppukesän sinileväkukinnat olivat viime vuotta suuremmat.

Järvillä esiintyi enemmän sinileväkukintoja kuin keskimäärin loppukesästä, mutta erittäin runsaita kukintoja havaittiin vain muutamilla järvillä.

Sinileviä esiintyi kuluneena kesänä runsaasti Suomen lounaisilla ja eteläisillä avomerialueilla sekä Selkämeren kaakkoisosassa.

Myös itäisimmällä Suomenlahdella levälauttoja esiintyi.

Vain Perämerellä ja Selkämeren pohjoisosassa ei havaittu sinilevälauttoja lainkaan.

"Avomerellä sinilevien runsauteen vaikutti fosfaattiravinteen suuri määrä. Suomenlahdella viime vuoden aikana syvään veteen pääaltaasta virrannut ja pohjasta vapautunut fosfaatti oli viime talven myrskyjen seurauksena sekoittunut ylempiin vesikerroksiin", kertoo johtava tutkija Harri Kuosa Suomen ympäristökeskuksesta.

"Myös Selkämerelle oli virrannut fosfaattipitoista vettä Itämeren pääaltaalta. Lisäksi rannikoilla sinilevien määrään ja lajistoon vaikuttavat paikallisesti jokien mukanaan tuomat ravinteet", Kuosa selvittää.

Sinilevätilanne oli järvillä keskimääräistä parempi kesäkuusta elokuun puoliväliin saakka.

Epävakaisen alku- ja keskikesän aikana sinileviä havaittiin järvillä selvästi vähemmän kuin tyypillisesti ajankohtana. Sinilevät alkoivatkin runsastua seurantajärvillä vasta elokuussa sään lämmettyä.

"Elokuun puolivälistä alkaen sinilevää on havaittu seurantapaikoilla enemmän kuin tyypillisesti. Kesän suurimmat sinilevämäärät on havaittu poikkeuksellisesti vasta elo-syyskuun taitteessa. Merkille pantavaa on ollut kuitenkin runsaiden kukintojen vähäisyys monilla rehevämmillä järvillä, joilla sinilevää on raportoitu yleensä kesäisin", kertoo erikoistutkija Marko Järvinen Suomen ympäristökeskuksesta.