Metsällä muutakin arvoa kuin puuntuotto

Metsiä käytetään paljon muuhunkin kuin puuntuotantoon. Esimerkiksi metsästys on yksi tärkeistä käyttömuodoista, Tapio Klen toteaa. Kimmo Haimi Kuva: Viestilehtien arkisto

Eljas Pohtila roimii raskaalla ruoskalla metsälakiesitystä (MT 12.7.). Yhden valopilkun hän sentään siinä näkee, nimittäin metsänomistajan entistä suuremman vapauden. Ja nimenomaan myös vapauden tehdä pöljyyksiä.

Tässä Pohtila osuu asian ytimeen. Kyllä omistamisen käsitteeseen kuuluu valta päättää omistuksestaan. Tämä sillä poikkeuksella, että eläimiä ei saa kohdella huonosti. Mutta metsä ei ole eläin – eläviä organismeja täynnä kylläkin. Suuri osa niistää elää esimerkiksi lahopuussa.

Muutoin Pohtilan arvio lakiesityksestä on perin synkkä. Pienaukot ja luonnonmukaiset eri-ikäismetsät eivät kelpaa.

Pitäisikö olla pelkkiä puupeltoja? Olen hirvijahdissa ollut ylen tuskastunut näihin aurattuihin puupeltoihin. Kyllä ajoketju kohdallani tahtoo tällöin katketa.

Jatkuva kasvatus on ”telaketjumetsänhoitajille” yhtä helvettiä eli kadotusta. On totta, että tasaikäinen puupelto on puunkorjuun kannalta otollinen. Jatkuva kasvatus onnistuu paremmin ehkä etelämpänä Euroopassa, mutta joillakin paikoin Suomessakin.

Tärkeintä on, että sellainenkin vaihtoehto on metsänomistajan työkalupakissa. Moni haluaakin pitää pienehkön metsäplänttinsä metsän näköisenä. Tuottaahan se muutakin kuin puuta: marjoja, sieniä, hirviä ja joillekin mielenrauhaa. Oma metsä voi olla kirkko. On siis myös aineettomia metsän arvoja.

Täällä boreaalisella havumetsävyöhykkeellä metsämme puskevat ylenmäärin puuta, 104 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Kaikelle puulle ei ole enää kysyntää. Ajan mittaan osa siis jäänee lahoamaan.

Siinä sitä ”kotia” lahopuun eliöille syntyy. Ja annettakoon tilaa saimaannorpallekin. Ei niitä niin monta enää ole. Näemme siinä kuitenkin evoluution etenemisen. Esimerkiksi sen aivot ovat eri kokoa kuin Laatokan serkkujen.

Meillä siis on pulaa puunkäytöstä. Sähköinen viestintä säästää paperia. Suomessa on vain yksi paperikone sanomalehtipaperille. Kuinkahan kauan sekin pyörii?

Kun teollisuus pakenee korkeita kustannuksiamme, niin takaisin se ei tule. Halpa liuskekaasu ja -öljy uhkaavat bioenergiaammekin. Ei hyvältä näytä.

Metsätalous ei ole itsetarkoitus puuntuottajana. Metsäkin on valjastettava palvelemaan laajasti ihmisen tarpeita. Hirvimiehenä näen vaikkapa metsästyksen erittäin tärkeänä metsän käyttömuotona.

Metsänhoito hoitaa puita, riistanhoito metsästettävää. Metsä tuottaa monin eri tavoin hyvinvointia tänne synkkään Pohjolaan.

Aikoinaan maapallolla oli yksi manner, Pantgea. Sitten se hajosi. Edelleen mannerlaatat liikkuvat koko ajan. Australia liikkuu, Eurooppa liikkuu tuuman vuodessa Amerikkaan päin ja niin edelleen. Grönlantikin on joskus ollut tropiikissa.

Jotta ota nyt selvää, mikä on ikivanha tropiikki. Ennen pitkää mantereet taas yhdistyvät. Mikähän silloin on ikivanhaa tropiikkia.

Pohtila voisi hankkia vähän perustietoa maapallon historiasta, ennen kuin alkaa satuilla muinaisesta tropiikista.

Näin ”metsäpsykologina” neuvoisin Eljas Pohtilaa pohtimaan metsää monelta kantilta, ei vain ”telaketjumetsänhoitajan” ahtaasta näkökulmasta. Metsälain muutosesityksessä on paljon hyvää.

Ja lopuksi: ei kaikkien mieliksi voi olla, ei pelkästään Eljas Pohtilankaan.

Tapio Klen

”Metsäpsykologi”

Pieksämäki

Avaa artikkelin PDF