100-vuotias Itikan Paavola: Osuuskunnat taanneet lihantuotannon säilymisen
Kesäkuussa 1980 päätettiin isolla joukolla sikalinjan rakentamisesta Nurmoon. Lihakylän kakkosvaihe sisälsi teurastamon ja sitä palvelvan leikkaamon. Itikka-osuuskunta/arkisto Kuva: Viestilehtien arkistoSuomi ei ole niin kilpailukykyinen maa karjankasvatuksessa, että täysin kasvottomalla tai yksityisomistukseen perustuvalla lihanjalostuksella pärjättäisiin. Lähellä on Suomea kilpailukykyisempiä maita, sanoo hallintoneuvoston puheenjohtaja Seppo Paavola Itikka osuuskunnasta.
Paavolan mielestä on vaikea nähdä, että teurastusta tai lihanjalostusta pystyttäisiin hoitamaan ilman kytkentää alkutuotantoon. Teurastus on olennaista pitää itsellä, vaikka sen kannattavuus on aika heikko. Tili tulee elintarvikkeiden jalostamisesta.
Osuuskunnat ovat osaltaan taanneet, että lihantuotannon omavaraisuus on kyetty pitämään näinkin korkeana, Paavola pohtii hallintoneuvoston kokouksen tauolla torstaina. Jo Ruotsissa omavaraisuudesta on tingitty, vaikka tilarakenne on Suomea edullisempi.
Lihakunnan ja Itikan fuusion jälkeen osuustoiminnallisessa lihaketjussa on ollut melko rauhallista, eikä merkittäviä omistusjärjestelyjä ole tehty.
Paavolan mukaan mikään ei ole ikuista, mutta nykyinen osuuskuntien omistukseen perustuva yritystoiminta on osoittautunut toimivaksi ja kilpailukykyiseksi.
Tuottajien omistus ja päätösvalta on kanavoitu osuuskuntien kautta. Se takaa tuottajille vahvan otteen jalostavasta teollisuudesta. Atriassa päätösvalta on sementoitu kolmeen osuuskuntaan, joista Itikka on suurin.
Jonkinlainen osuuskuntatyyppinen ratkaisu tarvittaisiin silloinkin, jos tuottajat omistaisivat yhtiöiden osakkeita suoraan eikä osuuskuntien kautta kuten nyt.
Muutoin omistus hajoaisi liikaa, Paavola pohtii.
Osuuskunta tuo myös jatkuvuutta yhtiöiden päätöksentekoon, Itikan hallituksen puheenjohtaja Esa Kaarto toteaa. Erilaisia näkemyksiä on, mutta aika hyvin niitä on pystytty sovittelemaan.
Kaksikko joutuu hetken miettimään, kun heiltä kysyy, miten onnistunut ensimmäinen vuosisata oli. Olihan siellä kaikenlaisia sivupolkuja ja nahkasaappaitakin tehtiin, mutta jälkikäteen katsoen paljon on tehty oikeitakin päätöksiä, Paavola ja Kaarto sanovat.
Isoja muutostarpeita ei ole näkyvissä, muttei nykyinen tilannekaan saa kehuja. Osuuskunnan jäsenten eli karjankasvattajien tilanne on tukala.
Yhtiölläkin voisi mennä paremmin.
”Ei riitä, että Atria on paras luokalle jääneistä”, Paavola toteaa.
VEIKKO NIITTYMAA
Mikään ei ole ikuista, mutta nykyinen osuuskuntien omistukseen perustuva yritystoiminta on osoittautunut toimivaksi ja kilpailukykyiseksi.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
