KASVIMAAN KERTOMUKSIA Uuden maailman pavut
Tarhapavuksi kutsutaan papulajia, jonka alalajeista tutuimmat ovat pensaspapu ja salkopapu. Ruusupapu on näiden lähisukulainen, mutta härkäpapu kuuluu aivan toiseen sukuun. Kun tarhapavut voidaan palon muodon ja värin perusteella vielä jakaa vaha-, taite- ja leikkopapuihin, on käsitesekasotku valmis.
Tarhapapu tuotiin 1500-luvulla uudelta mantereelta Eurooppaan. Aluksi ne olivat köynnöstävää muotoa. Pensaspapu kehitettiin vasta myöhemmin.
Suomessa tarhapapua on ennen viime vuosikymmeniä kasvatettu vähänlaisesti. Pavut ovat olleet vanhan kansan kielellä joko härkäpapuja tai herneitä.
Tarhapapu tarvitsee lämpöä. Avomaalle ne kannattaa kylvää vasta kesäkuun puolella, kun maa on lämmennyt 12–14-asteiseksi. Kylmässä ja kosteassa pavut mädäntyvät. Papumaata voi lämmittää levittämällä sille harson muutamaksi päiväksi ennen kylvöä.
Pavut pitävät lämmöstä. Etenkin salkopapua tulee sitä enemmän, mitä kuumempi kesä on, sillä sen satokausi kestää elokuulta ensipakkasiin. Pensaspavun sato valmistuu loppukesällä.
Tarhapavut korjataan keskenkasvuisina. Niitä keitetään hetki ennen käyttöä, sillä raakana ne ovat lievästi myrkyllisiä. Lämpiminä pavut sopivat ruuan lisukkeeksi, kylminä ne voi pilkkoa salaattiin.
TOPI LINJAMA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
