PERJANTAIVIERAS Ei kiitos,Suur-Tampere

Suurkuntahanketta ajetaan koko maassa vastoin kuntien, kuntalaisten, kuntajohtajien ja alan tutkijoiden mielipidettä. Kannattajat ovat koko lailla piilossa, kun Espookin vastustaa liitosta Helsinkiin.

Ministeri Henna Virkkunen on esittänyt aikataulun, jossa uusi kuntarakennelaki, uusi valtionosuusjärjestelmä ja uusi kuntalaki saatetaan voimaan ennen seuraavia eduskuntavaaleja.

Ainoat vaalit, joissa kansa saa asiasta jotain sanoa, ovat syksyn 2012 kuntavaalit!

Miksikö kotikuntani Lempäälän asukkaat eivät lainkaan innostu Suur-Tampereesta?

Ensinnäkin pakolla ei saada mitään hyvää. Rakennekriteerien avulla yhteen pakotettu Suur-Tampere jämähtäisi vuosikymmeniksi riitojen ja valitusten kierteeseen. Tästä on oireellisia esimerkkejä, kuten vaikkapa Äetsä.

Toiseksi: me suoraan sanoen pelkäämme Teiskon ja Aitolahden kohtaloa. Eli että liitoskunta joutuu rakennuskieltoon ja kehityspaitsioon, pajua kasvamaan.

Kolmanneksi, Lempäälä on palvelutasoltaan nyt maan kärkeä esimerkiksi terveydenhuollon ja koulujen osalta. Tämä kaikki saadaan aikaan Tamperetta edullisemmin. Jos olisimme Suur-Tamperetta, näissä asioissa tulisi voimaan niin sanottu Tampereen tapa eli seitsenkerroksinen organisaatio.

Neljänneksi, kokemus suurkuntaliitoksista osoittaa, että palvelujen tehostamiseksi uusi suurkunta lopettaa pienet kyläkoulut, harventaa terveysasemaverkkoa ja päiväkoteja sekä ottaa pienten kuntien energia- ja vesilaitokset suuren kunnan ”strategiseen ohjaukseen”.

Viidenneksi, ministeriön asettama virkamiestyöryhmä laski, että vuodesta 2016 alkaen Tampereen veroprosentti on pysyvästi Lempäälää korkeampi. Eli Tampere tarvitsee kehyskuntia huonontuvan taloutensa maksajiksi!

Kuudenneksi, väitetään, että kaupunkiseudulla vallitsee kuntien kesken epäterve kilpailu, joka pitäisi poistaa. Me puolestaan ajattelemme, että on pelkästään hyvä, että samaan haasteeseen keksitään kahdeksan erilaista ratkaisua. Näin syntyy seudun aito dynamiikka. Kaiken lisäksi seudulla on jo yhteinen elinkeinopolitiikan kehitysyhtiö Tredea.

Seitsemänneksi, väitetään, että maankäyttö ja kaavoitus edellyttää suurkuntaa. Tosin lain mukaan rakennekaava kuuluu maakuntaliitolle. Tampere on valvonut etunsa muiden kuntien kustannuksella näissä asioissa liiankin itsekkäästi. Tätä kaavoitusitsekkyyttä ei tarvita lisää.

Kahdeksanneksi, väitetään, että kaupunkiseudun palvelujen tuotanto paranisi liitoksesta. Mutta nytkin kunnilla on noin 60 erilaista tapaa tehdä yhteistyötä asia asialta. Päivähoitoa voi saada ristiin kuntarajasta välittämättä, opettajilla on sijaisuuspankki ja niin edelleen. Tällainen fiksu yhteistyö on jo olemassa eikä vaadi suurkuntaa.

Yhdeksänneksi, ministeri Virkkunen sanoo, että Suomen kansainvälinen kilpailukyky edellyttää, että kasvuseudut ovat yhtä kuntaa. Eurooppalainen esimerkki ei tue tätä. Esimerkiksi Bryssel tai Lontoo koostuvat kymmenistä pienistä kunnista. Eurooppalainen ratkaisu ei ole suurkunta, vaan alue-, maakunta- tai metropolihallinto.

Kymmenenneksi, työssäkäyntialueen laajuinen kuntamalli ei lyhennä kenenkään työmatkaa eikä tuo lääkäriä lähemmäksi eikä muuta alueen ikärakennetta tai huoltosuhdetta. Vain suunnitelmatalouksissa on pakko asua siinä kunnassa, jossa työpaikka sijaitsee.

Vain

suunnitelmatalouksissa on

pakko asua siinä kunnassa, jossa

työpaikka sijaitsee.«

Avaa artikkelin PDF