Kuntaliitosten karu lopputulos: Säästöjä ei tullut mutta palvelut keskittyivät
Kuntien määrä on Suomessa runsaan kymmenen vuoden aikana vähentynyt liitoksissa noin neljänneksellä. Moni muutos on hävinnyt tilastojen syövereihin.Kuntaliitoksista ja niihin liittyvistä palveluiden yhdistämisestä odotettiin saatavan säästöjä. Esimerkiksi terveydenhuollossa niitä ei kuitenkaan ole saatu aikaan.
"Ainakaan säästöjä ei tullut niin paljon, että tutkimuksissa olisi havaittu. Kun tutkimuksessa oli aikaa annettu kahdeksan vuotta, aika hitaasti niitä säästöjä tulee", ihmettelee johtava tutkija Janne Tukiainen Valtion taloudellisesta tutkimuskeskus VATT:ista.
Teoriassa palveluiden keskittäminen voisi Tukiaisen mukaan olla hyväkin asia pienten liitoskuntien asukkaille, jos tuloksena on aiempaa laadukkaampi terveydenhuolto.
"Näin ei kuitenkaan välttämättä ole, tai se ei ainakaan kompensoi matkojen kasvua. Pienissä liitoskunnissa asuntojen hinnat laskivat suhteessa saman liitoksen isoihin kuntiin ja vastaavanlaisiin pieniin kuntiin verrattuna. Näyttäisi siltä, että pieni lasku vero- ja palvelupaketin laadussa eli siinä, kuinka paljon veroja maksetaan ja mitä niiden vastineeksi saadaan, olisi loppuviimeksi näille pienille liitoskunnille haitallista."
Näin kävi siitä huolimatta, että ennen liitosta pienet kunnat käyttivät suuren osan kassavaroistaan ja ottivat myös paljon lainaa omalla alueellaan tehtyihin investointeihin.
"Nämäkään asiat eivät olleet riittäviä kompensoimaan sitä, mitä palvelujen siirtämisestä oli haittaa."
Valtio maksoi liitostukia, mutta ne ovat huvenneet muutamassa vuodessa. Lisäksi näitä rahoja ei "korvamerkitty", ja ne menivät koko liitokselle, eivät nimetyille alueille.
Lyhyellä tähtäimellä pienten liitoskuntien kunnallisveroprosentti laski, kun se harmonisoitiin isomman kunnan veroprosentin tasolle.
"Siinä oli lyhytaikainen vaikutus, mutta se on kadonnut. Kaiken kaikkiaan tutkimuksissamme ei nähty pitkäaikaisia verovaikutuksia. Kuntaliitoskuntien veroäyrit ovat kipuamassa ylöspäin. Oma kuvionsa tulee sitten olemaan maakuntavaikutuksilla", Tukiainen sanoo.
VATT on selvittänyt viime vuosien kuntaliitosten taloudellisia ja poliittisia vaikutuksia.
"Yhdessä tutkimuksessa katsottiin liitosten taloudellisia vaikutuksia. Sen mukaan kuntaliitoksilla ei ollut kokonaisuudessaan ainakaan niin suurta vaikutusta kuntatalouden toimintaan, että se olisi havaittu aineistosta. Kuitenkin havaittiin, että jotakin tapahtui liitoksen sisällä, eli hallinto- ja sote-palveluita keskitettiin pienemmistä kunnista isoimpaan liitoskuntaan", sanoo Tukiainen.
"Isossa kuvassa näyttää siltä, että kauheasti ei tapahtunut, mutta iso kuva piilottaa alleen kaikkia tapahtumia liitoksen sisällä."
Tukiainen huomauttaa, että palveluiden keskittäminen on ollut tavallaan kuntaliitosten haluttukin seuraus. "Kuntaliitoksella ei ole vaikutusta, ellei jotakin tällaista organisointia tapahdu."
Politiikan puolella VATT:in tutkimuksissa on havaittu merkittävä muutos äänestysaktiivisuuden kehityksessä.
"Se laski pienissä liitoskunnissa suhteessa isoihin. Tämä on loogistakin, koska pienissä kunnissa äänestysprosentit ovat korkeammat kuin isoissa kunnissa. Liitos tekee pienistä kunnista tavallaan niin kuin suuria, ja äänestäjät ryhtyvät käyttäytymään suurten kuntien äänestäjien lailla", Tukiainen sanoo.
"Isoissa kunnissa äänestäjät eivät ehkä tunne henkilökohtaisesti poliitikkoja samalla lailla kuin pikkukylillä. Ehkä politiikka siinä mielessä etääntyy ja vaikutusmahdollisuuksien koetaan kaventuvan, mikä sitten näkyy äänestysaktiivisuudessa", Tukiainen pohtii.
Kuntaliitoskuntien vaaleissa entisten pienten kuntien ehdokkaat saavat vastaansa isomman kunnan ehdokkaat, joilla on paljon enemmän äänestäjiä. Monilla entisten pienten kuntien alueilla äänestäjät ovat vastanneet ehdokkaiden kilpailuasetelmaan äänten keskittämisellä.
"Meillä on avoimet listavaalit, ja siellä pitää pärjätä puolueen sisäisessä kilpailussa. Jotta siellä pärjäisi, pikkukylän äänestäjien pitää keskittää ääniä. Niin siellä näytettiin toimivankin, vanhoille suosituimmille ehdokkaille keskitettiin ääniä. He saivat huomattavasti enemmän ehdokkaita läpi kuin olisivat ilman keskittämistä saaneet."
Keskittäminen turvasi hyvin liitoksessa syntyneen kunnan maantieteellistä ja väestöllistä edustavuutta.
"Keskittäminen auttoi niin paljon, että aika tarkasti lopulliset valtuuston paikkajaot vastaavat asukaslukujen paikkajakoja. Tavallaan ison paikan kilpailuetu katoaa keskittämisen avulla. Tukee alueellista demokratiaa, että alueellinen edustavuus säilyy jollakin tavalla", Tukiainen summaa.
Tutkimuksessa saatiin Tukiaisen mukaan myös viitteitä siitä, että palvelujen säilymisen kannalta on etua siitä, että pienen liitoskunnan edustajia on saatu läpi uuden kunnan valtuustoon.
"Jos on kaksi vastaavanlaista pientä kuntaa, josta toinen sai ehdokkaan läpi ja toinen ei, palvelut tuntuvat helpommin katoavan tai ne keskitetään sieltä, mistä ääni ei kuulu. Yksittäisilläkin valtuutetuilla saattaa siis olla jotain kautta painoarvoa puolueen sisäisissä neuvotteluissa", Tukiainen sanoo.
Se, että liitoskunnista on vaikea saada valtuutettuja uuden kunnan valtuustoon, ei ole uusi asia. Vaasan yliopiston aluetieteen emeritusprofessori Hannu Katajamäki sai tämänsuuntaisia tuloksia jo 1970-luvulla.
Katajamäki sanoo, että kuntaliitoksia valmisteltaessa yleensä toivotaan olemassa olevan tilanteen parantumista. "Kun huomataan, että niin ei käynytkään, tulee pettymys ja ihmiset passivoituvat."
Katajamäki perää kuntapäättäjiltä vastuuta nähdä uusi kunta kokonaisuutena.
"Maantieteellinen viisaus voi kaventua, kun katsotaan vaan sieltä kunnan keskusalueelta kokonaisuutta. Aina ei oteta huomioon, miten säästön nimissä tehty päätös vaikuttaa jonkun laidemmalla olevan paikallisyhteisön elämään ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin."
Tilanne muuttuu vielä olennaisesti, jos maakuntauudistus toteutuu, Katajamäki painottaa.
"Maakuntapäättäjät joutuvat lujille, jos menojen hillitsemistavoitteesta pidetään kiinni. Siitä seuraa, että jälleen nämä syrjäiset maaseutualueet kärsivät. Tämä ei lupaa hyvää pienten paikallisyhteisöjen palvelujen säilymiselle", Katajamäki suree.
"Päätöksenteossa pitää säilyttää jonkunlainen oikeudenmukaisuus, että ihmisiä ei syrjitä asuinpaikan perusteella", Katajamäki vetoaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

