PASSIPAIKALLA Apua,meitä kiusataan!

SDP:n entinen puoluesihteeri Mikael Jungnerin mielestä peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) on työpaikkakiusattu. Muiden puolueiden poliitikot ovat kiinnittäneet tavan takaa huomiota ministerin epävarmuuteen, asiantuntemattomuuteen, vastuunpakoiluun ja alati vaihteleviin näkemyksiin.

Sosialidemokraatit ovat Jutta Urpilaisen kaudella omaksuneet taktiikakseen silmittömän hyökkäyksen päin vihollista. Se on purrut yllättävän hyvin.

Vallitsee esimerkiksi yleinen tyytyväisyyden hyrinä, kun Suomi sai takuut Kreikan pohjattomaan kaivoon kaadetuille rahoilleen. Takuu saatiin vain murto-osalle summasta, eikä kukaan tiedä, minkä arvoista rahaa 30 vuoden kuluttua meille palautetaan.

SDP ilmoitti hallitusta muodostettaessa, että kauden puolivälissä salkunkantajia vaihdetaan. Ykkösehdokas Rva Leppäkeihääksi oli pitkään peruspalveluministeri Guzenina Richardson.

Asetelma kääntyi nurin niskoin, kun puolue päätti lähteä kunnallisvaaleihin vanhusten asialla ja rakensi ohjelman peruspalveluministerin nimiin.

Kun suuren puolueen kunnia vaatii voitoksi tulkittavan kompromissin vääntämistä, peruspalveluministeri pulpahtaa sankariksi kuin korkki. Ei sankaria voi pellolle heittää.

Sitä paitsi Guzenina-Richardsonia on hankala sijoittaa kunniallisesti, koska häneltä monen muun vanhan toimittajan tavoin puuttuu tutkinto. Ay-liike tarvitsee tietysti valovoimaisia keulakuvia, mutta vaikea häntä on kuvitella työehtosopimusten yksityiskohtia viilaamassa.

Periaatteessa on mieletöntä vaihtaa ministeri juuri kun hän on päässyt hommaan sisään. Pysyvissä hallituspuolueissa kuitenkin monia riviedustajia kalvaa halu saada edes kerran tunnustus uutteruudestaan.

Neljä vuotta sitten Suomen koko media hehkutti, miten SDP oli käynyt Yhdysvaltojen veljespuolueen kokouksessa tyrkkäämässä aateveljensä Barack Obaman voiton tielle. Uutiset liittivät USA:n demokraatit vähintään Sosialistien Internationaalin ehdokasjäseneksi. Vuodesta 1918 ilmestynyt Suomen Sosialidemokraatti muutti nimensä Demokraatiksi.

Keskustaa edusti puoluekokouksessa kansanedustaja Tanja Karpela, mutta sitä ei noteerannut kukaan. Se oli varmaan ainoa kerta, kun Karpela ei päässyt halutessaan julkisuuteen.

Tänäkin syksynä Suomen Keskusta kutsuttiin Obaman puoluekokoukseen. Amerikkaan lähtee kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen. USA:n puolueilla ei ole juuri tekemistä eurooppalaisten kanssa, mutta demokraatit katsovat täkäläisten liberaalipuolueiden olevan jonkinlaisia pikkuserkkuja. Kokoomuksen nykynuoret ovat republikaanien kanssa sentään sielunveljiä.

Kunniapuheenjohtajalle on hyvin sopivaa edustaa puoluettaan etäisempien mutta rikkaiden sukulaisten karkeloissa. Aivan samoin entiset presidentit edustavat arvokkaasti Suomea kaukaisempien kuninkaallisten hautajaisissa.

Mauno Koivisto (sd.) ja Tarja Halonen (sd.) näin tekevätkin. Martti Ahtisaari (sit.) vähemmän. Se ei edesauta bisneksiä ja ruoka on huonoa.

Keskustan entinen puheenjohtaja Mari Kiviniemi osoittaa mieltään kieltäytymällä kunnallisvaaliehdokkuudesta. Syynä on kuulemma ajanpuute.

Ihmeellisesti aikaa riitti silloin, kun Kiviniemellä oli ministerinsalkku ja minuuttiaikataulu.

Keskustan romahdus on henkilöity Kiviniemen puheenjohtajakauteen. Syöksyn alku voidaan kuitenkin laskea siitä, kun maakuntien puolue asetti keskinkertaisen helsinkiläisen kunnallispoliitikon kuntaministeriksi. Jan Vapaavuorella (kok.) ja kumppaneilla oli kadehdittava ilo kävellä tämän tuosta hänen ylitseen.

Juuri järkevämmältä ei tunnu maakunnista valitun keskustan puheenjohtajan siirtyminen ehdokkaaksi Helsinkiin. Paavo Väyrynen sen aloitti 1980-luvulla ja muut ovat seuranneet kuin pässi narussa. Riittääkö Juha Sipilän itsetunto vihdoin lopettamaan moinen hullutus?

PEKKA ALAROTU

USA:n

puolueilla

ei ole juuri

tekemistä

eurooppalaisten kanssa, mutta

demokraatit

katsovat täkäläisten liberaalipuolueiden olevan jonkinlaisia pikkuserkkuja. «

Avaa artikkelin PDF