Lukenut mies Katkera kenraali
Sotilaiden elämäkertojen kirjoittajia on karkeasti neljänlaisia. Kaikilla on ansionsa ja vikansa.
Tutkijoiden kirjoittamat ovat parhaita. Joskus he ali- tai yliarvioivat lukijan asiantuntemuksen. Sotilaat pysyvät tiukasti asiassa, mutta usein he hairahtuvat selostamaan tapahtumia komppanian tarkkuudella.
Toimittajat taas paisuttavat yksittäisen henkilön tai kiinnostavan tapahtuman merkitystä kokonaisuudessa. Sitten on vielä jälkeläiset, jotka helposti jumittuvat suuren sukulaisensa muistoihin ja muistiinpanoihin.
Päivi Tapola pitää luokitella sukulaiskirjailijaksi. Hän on kenraali K.E. Tapolan pojantytär, joka oppi pienestä pitäen tuntemaan kenraali Harald Öhquistin naapurin setänä. Oli hyvä ratkaisu ottaa tohtori Mikko Karjalainen kirjoittamaan elämäkerran sotahistorialliset osuudet.
Toki Päivi Tapolan työn jälki on ensimmäisten kirjojen jälkeen huomattavasti kehittynyt. Kiinnostavasti kuvataan muun muassa Suomen tunnetuimpiin natseihin kuuluneen Johannes Öhquistin ja hänen jyrkän kielteisesti kansallissosialismiin suhtautuneen upseeripoikansa suhde.
Harald Öhquist (1881–1971) valmistui juristiksi, lähti Saksaan jääkäriksi ja valmistautui sotien välillä Kannaksen puolustuksen johtajaksi. Talvisodassa Öhquist johtikin siellä armeijakuntaa. Kohtalokkaasti Summan läpimurto tapahtui hänen lohkollaan. Kun vielä aikaisempi ”hölmön tölväys”, verisesti epäonnistunut vastahyökkäys meni hänen piikkiinsä, kenraali joutui Mannerheimin epäsuosioon.
Asemasodan vuosina Öhquist sai vielä palata joksikin aikaa rintamalle armeijakunnan johtoon mutta siirrettiin ennen 1944 ratkaisuja takalinjoille. Siitä sotilas oli elämänsä loppuun katkera.
PEKKA ALAROTU
Päivi Tapola & Mikko Karjalainen: Mannerheimin haastaja kenraali Harald Öhquist. 378 sivua. Otava.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
