Ari Körkön poika Ville Körkkö on kesätöissä perheyrityksessä. Turistien opastaminen on parantanut kielitaitoa nopeasti. Kuva: Jouni Porsanger
Matkailuyrittäjä povaa alalle uutta nostetta talveksi: Joulupukin porot viettävät kesälomansa leväten ja herkutellen
Poroajeluiden kuumin sesonki on joulun aikaan, mutta turistit pääsevät paijaamaan poroja myös kesällä.Rovaniemi
Ranskalaiset Théo Duriez ja Ophélie Delalleau syöttivät Tuuli-nimiselle porolle pajua heinäkuussa. Suomi oli pariskunnan neljä kuukautta kestävän road tripin 17. maa. Kuva: Jouni PorsangerJos haluaa nähdä joulupukin poroja muulloinkin kuin jouluaattona taivaalla lentämässä, kannattaa suunnata Joulupukin pajakylään Rovaniemen napapiirille.
Keskellä kylää sijaitsevan Santa Claus Reindeer Oy:n aitauksessa pötköttelee kesäpäivänä kymmenisen poroa ja muutama vasa. Purkakarva eli uusi ja kiiltävä karva on puskemassa juuri esiin vanhan alta.
”Vasalla on jopa 3 500 karvaa neliösentillä. Mikä suojaa kylmältä, suojaa myös kuumalta”, kertoo matkailu- ja ravintolayrittäjä Ari Körkkö.
Aitauksessa turistit pääsevät vapaasti ruokkimaan ja silittämään poroja viiden euron pääsymaksua vastaan.
”Horsma on porojen herkkua. Luonnossa porot syövät kesällä kolmeasataa eri kasvia”, tietää Körkkö.
Aiemmin maidontuottajina toimineet Ari ja Irja Körkkö vaihtoivat lehmät kokonaan poroihin kuutisen vuotta sitten.
He saivat ensikosketuksen matkailualaan, kun pajakylästä pyydettiin ensin paria poroa näytille ja sen jälkeen vielä turistien ajeluttamiseen.
Pariskunta pyöritti maataloutta ja poronhoitoa jonkin aikaa rinnakkain, kunnes matkailutoiminta vei mennessään. Nyt porotalous ja matkailutoiminta ovat kytkeytyneet tiukasti yhteen.
”Turistiporot ja -ajelut ovat ensisijainen tulonlähde”, Körkkö sanoo.
Kesäisin poroja pääsee rapsuttamaan pajakylässä arkisin päiväsaikaan. Iltaisin porot kuljetetaan takaisin kesälaitumelle noin 20 kilometrin päähän Kemijoen rannalle Rovaniemen maalaismaisemiin.
Talvisin yritys järjestää asiakkailleen rekiajeluita ja revontulisafareita. Körköt pyörittävät pajakylässä myös ravintola Kotahovia ja Joulumuorin taloa.
Kesällä ajoporot saavat nauttia ansaitsemastaan lomasta leväten ja laiduntaen. Vaatimet saavat olla kesän vasoineen vapaana metsässä, mutta ajoporot pidetään visusti aitauksessa.
”Metsä olisi porolle paras paikka, mutta jos ajohärkä kuolee kolarissa, sen arvoa on vaikea määrittää”, Körkkö taustoittaa.
Turistien kuskaaminen ratasreellä alkaa syksyisin ilman jäähdyttyä ja poron karvan vahvistuttua. Lumien tultua ajelut jatkuvat erimittaisilla safarireiteillä.
Hyvän rekiporon koulutus kestää Körkön mukaan vuosia. Joskus alussa hankalasta tapauksesta voi kuoriutua porukan priimus.
"Pöpistä voi tulla paras rekiporo. Keulaporo on tärkeä. Se ei saa nykiä ja sen on oltava helppo ohjattava.”
Tällä hetkellä ajohärkiä on noin 45.
”Lepo on tärkeää. Poroja ei saa ajaa puhki”, Körkkö painottaa.
Lumi-vasa lepäili kodassa itikoilta ja auringolta suojassa. Kuva: Jouni PorsangerKesä ja etenkin heinäkuu on matkailuyritykselle melko rauhallista aikaa.
Niin kesällä kuin talvellakin valtaosa kävijöistä on ulkomaalaisia turisteja. Eniten matkustajia tulee Italiasta, Espanjasta, Britanniasta, Ranskasta ja Saksasta. Myös aasialaisturistien määrä on hiljalleen palaamassa entiselleen koronan jäljiltä.
”Yösafari pimeällä on monille elämys. Kun lamput sammutetaan, alkaa silmä tottua ja huomaa näkevänsä”, Körkkö sanoo.
Turistien yleisimmät kysymykset ovat ”osaavatko porot lentää” ja ”mikä poroista on Petteri”?
”Vastaan aina, että porot lentävät vain aattoiltana”, Körkkö vitsailee.
Matkailuyritys työllistää kesäisin viitisentoista työntekijää. Sesonkina määrä tuplaantuu yli 30:een.
Kuumin sesonki sijoittuu joulu–helmikuulle. Parhaimmillaan kävijöitä on ollut 75 000 vuodessa. Ensi talveksi yritys aikoo palkata lisää työntekijöitä.
”Uskon uuden nousukauden alkavan, kun patoutunut kysyntä purkaantuu. Jo viime talvena olisi myyty enemmän, jos olisi ollut tarpeeksi työntekijöitä. Moni lähti korona-aikana muualle.”
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
