Onko Somero Suomen ahkerin talkoopitäjä? Vai löytyykö sellainen Pohjanmaalta? Lue, vertaa ja kehu omaa paikkakuntaasi

Terveisiä Somerolta lähettää joukko iloisia vapaaehtoistyöntekijöitä! Kuva: Kari Salonen

Varsinais-Suomen itärajalla sijaitsevassa pikkukaupungissa talkootyön perinne on yhä voimissaan. Maalaispaikkakunnalla tiedetään, että yhteiskunta olemme me ja jos jotain haluamme saavuttaa, pitää laittaa hanskat käteen ja ryhtyä työhön.

Kaupunki ja seurakunta tukevat vapaaehtoistyötä monin tavoin. Testamenttilahjoituksena saadun Svenssonin lähimmäispalvelukeskuksen talon seurakunta on siirtänyt Someron seurakunnan diakoniatyön kannatusyhdistyksen hallintaan.

Yhdistys saa kaupungilta tukea Svenssonin emännän palkkaukseen, mutta pääosa talossa tapahtuvista toiminnoista hoidetaan kymmenien vapaaehtoisten voimin.

Pari vuotta sitten seurakunta sai vielä toisen testamenttilahjoituksen, jonka turvin palkattiin vapaaehtoistyön ohjaaja.

''Vapaaehtoistyöllä on pitkät perinteet paikkakunnalla'', tietää 89-vuotias Anja Känkänen, joka on usein nähty vieras Svenssonin tilaisuuksissa.

''Työ Svenssonilla on minulle mielekästä ajankulua. Siitä tulee hyvä mieli. Tämä on tällainen yhteisö, täällä saa olla ihmisten kanssa. Se on paljon mukavampaa, kuin kotona yksin keinutuolissa istuminen'', kertoo 85-vuotias vapaaehtoistyöntekijä Vuokko Kulta.

Somerolla ei seniori jää yksin. Niitä mummuja ja pappoja varten, jotka eivät itse enää pääse liikkumaan, on seurakunnan ja kaupungin yhteistyönä ryhdytty kouluttamaan vapaaehtoisia ulkoiluystäviä.

''Mukaan voi tulla pienellä panostuksella, riittää, että on ihminen. Aikaa voi antaa vaikka muutaman tunnin kuukaudessa. Haluamme rohkaista myös nuoria kokeilemaan, milllaista tämäntyyppinen vapaaehtoistyö on'', seurakunnan vapaaehtoistyön ohjaaja Essi Torkkomäki-Ryhtä kannustaa.

''Homma tuntuu kaikin puolin mielekkäältä'', Timo Mattila vahvistaa kahden viikon ulkoiluystäväkokemuksella.

Liisa Yli-Rekola tekee vapaaehtoistyötä vanhusten palvelutalolla. Hän käy säännöllisesti juttelemassa ja laulamassa virsiä vanhusten kanssa.

''Toiselle ilon tuottaminen antaa iloa itselle. Olen huomannut, että vaikka ihmisellä on muistisairaus, eikä puhuminen enää onnistu, laulaminen voi vielä sujua. Tuttujen virsien sanat tuntuvat kumpuavan jostain syvältä ihmisen sisältä.''

Ryhmä 60-86–vuotiaita Someron Soihdun mieskuorolaisia puolestaan keikkailee ahkerasti Helsinkiä myöten. Yhdessä tekeminen on palkitsevaa.

''Parasta kuorossa on keskinäinen yhteytemme'', kertoo Veli-Matti Timperi.

Mittavia vapaaehtoisjoukkoja tarvitaan myös alueen kolmen tanssilavan pyörittämiseen. Somerniemen vapaapalokunnan omistamalla Ämyrin lavalla sekä urheiluseura Someron Esan Esakalliolla vapaaehtoisia tarvitaan kesäkaudella. Talvikaudella työvoiman tarve siirtyy Häntälän maamiesseuran ylläpitämälle Teeriharjun lavalle.

Urheiluseura Someron Esalle tanssilavatoiminnasta saatavat tulot takaavat vireän urheilutoiminnan. Seura on vuosien saatossa kasvattanut varoillaan monta menestyvää urheilijaa.

Someron Esa on muun muassa hallitsevan moukarinheiton Suomenmestarin Henri Liipolan sekä lukuisilla seiväshypyn SM-mitalilla palkitun Minnan Nikkasen kotiseura.

Uusien urheilijoiden kasvattaminen alkaa kesäkaudella järjestettävissä tiistaikisoissa, joissa moni perhe käy kolmen sukupolven voimalla. Seuran tapa palkita ja sponsoroida eri tasolla kilpailevia lapsia, nuoria ja aikuisia houkuttelee varsinkin junioreita kilpailemaan.

Unohtaa ei myöskään pidä henkisen tuen merkitystä. Yksi urheilijoiden menestyksen taustavaikuttaja on paikallislehti Somero, jonka sivuilla huomioidaan nuorison urheilusuoritukset kannustavaan sävyyn.

Uusia vapaaehtoissukupolvia kaupungissa kasvatetaan myös niin ikään talkoovoimin rakennetun ratsastuskeskuksen tiluksilla.

''Meillä tallin hevosilla kilpailuihin osallistuvat nuoret ovat aina myös toimihenkilöinä. Lisäksi seurassamme toimii aktiivinen junioritiimi'', kertoo Someron ratsastajien vapaaehtoistyön parissa kutakuinkin kaiken vapaa-aikansa käyttävä Carita Ingman.

Nuorisoa toimii paljon myös eri lajien urheiluseurojen, partion sekä muiden harrastusten parissa. Aikuisiin vetoavat Punaisen Ristin, Marttojen, lavatanssiseuran, kulttuuriyhdistyksen, metsästysseurojen ja monen muun porukan kanssa tehtävä työ. Vireässä kesäteatteritoiminnassa on mukana hyvä kattaus kaikenikäisiä harrastajia.

Vapaaehtoistyö ja harrastaminen nivoutuvat tiiviisti yhteen. Nuoret eivät useinkaan miellä tekevänsä vapaaehtoistyötä, vaikka käyttävät paljon aikaa toisten hyväksi harrastustensa parissa. Siltä kantilta katsottuna vapaaehtoistyön tulevaisuus näyttää lupaavalta niin Somerolla, kuin muuallakin Suomessa.

Löytyy vapaaehtoistyön saralla Somerolla silti myös jotain kehitettävää:

''Olisi kovin kiva, jos nuoret ja seniorit voisivat toimia yhdessä'', ehdottaa Eläkeliiton Someron yhdistyksen sihteeri Sinikka Ojala.

''Yhteistyössä on voimaa'', nyökkää Essi Torkkomäki-Ryhtä.