Pääomatulo-osuuden voi itse valita ansiotulojensa mukaan
Maatalouden tulo jaetaan verotuksessa pääomatuloon ja ansiotuloon maatalouden nettovarallisuuden perusteella. Jos verovelvollinen ei itse lomakkeessa 2 valitse muuta vaihtoehtoa, verottaja määrittää pääomatulon osuudeksi 20 prosenttia nettovarallisuudesta.
Kaksi muuta vaihtoehtoa ovat 10 prosenttia ja 0 prosenttia.
Käytännössä valittu prosenttiosuus tarkoittaa sitä, kuinka suuri tuotto nettovarallisuudelle lasketaan. 20 prosentin vaihtoehdolla nettovarallisuudelle saadaan tuottoa 20 prosenttia.
Kolmesta vaihtoehdosta verovelvollisen kannalta sopivin vaihtelee, joten se täytyy valita joka vuosi erikseen.
Kun verovelvollinen arvioi omalta kannaltaan parasta vaihtoehtoa, oleellinen seikka on tämän saaman verotettavan ansiotulon määrä.
Pääomatulosta peritään 30 prosentin vero ensimmäisestä eurosta alkaen. Ansiotulosta taas joutuu maksamaan 16 300 euron tuloihin asti vain kunnallisveroa, Yle-veroa ja sairausvakuutusmaksua sekä mahdollisesti kirkollisveroa. Niiden yhteismäärä jää aina pienemmäksi kuin pääomatulon 30 prosentin vero.
10 ja 0 prosentin vaihtoehtoja kannattaa siksi harkita silloin, kun ansiotulon määrä jäisi muuten alhaiseksi tai sitä ei jäisi lainkaan.
Ansiotulon verotus on alemmilla tulotasoilla lievempää kuin pääomatulon verotus, joten ansiotulo on verotuksellisesti pääomatuloa edullisempaa 16 300 euroon asti.
Tämän vuoksi sopivan pääomatulo-osuuden valinnassa on tärkeintä laskea, millä vaihtoehdolla verotettava ansiotulo on lähimpänä 16 300 euron määrää.
16 300 euron raja on merkityksellinen myös siksi, että ansiotuloverotuksessa tulorajan ylittävästä osasta maksettava vero eli marginaalivero on 16 300 euroa ylittävissä ansiotuloissa aina korkeampi kuin pääomatulosta perittävä 30 prosenttia.
Koska 16 300 euron raja on verovelvolliskohtainen, on viljelijäpuolisoiden edullisinta valita se peruste, jolla kummankin puolison ansiotulo on lähempänä 16 300 euron rajaa.
Kaikkein edullisinta yrittäjälle olisi, jos hän saisi verotettavaa ansiotuloa 16 300 euroa, ja sen yli menevän tulon pääomatulona.
Näin ihanteelliseen jakoon ei yleensä kuitenkaan päästä. Pääomatulon perusteen valinnalla voidaan kuitenkin pyrkiä mahdollisimman lähelle tätä tavoitetta.
Edullisinta vaihtoehtoa valittaessa on ehdottomasti muistettava ottaa huomioon viljelijän tai viljelijäpuolisoiden muut mahdolliset ansiotulot, kuten palkkatulot, eläketulot, sairausvakuutuksen päivärahat ja vastaavat.
Ansiotuloista perittävä vero määrätään kaikkien ansiotulojen, mukaan lukien maatalouden tulosta kertyvän ansiotulon, yhteismäärän perusteella.
Vastaavasti on otettava huomioon ansiotulosta tehtävät vähennykset.
Päivärahat, eläkkeet ja eräät muut sosiaalietuudet maksaja ilmoittaa suoraan verottajalle eikä niitä tarvitse ilmoittaa veroilmoituksessa. Ne vaikuttavat kuitenkin siihen, mikä vaihtoehdoista on verovelvolliselle edullisin. Siksi ne on otettava laskelmassa huomioon.
Eläketuloa saavan kohdalla pääomatuloperusteen valinta on erityisen ongelmallinen, koska eläketulosta myönnettävä eläketulovähennys pienenee jyrkästi ansiotulon kasvaessa.
Eläketuloa saavan ei sen takia yleensä kannata vaatia 0 tai 10 prosentin perusteen soveltamista. MT
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
