Oikeissa oloissa luonto tekee vedestä taidetta – joko tunnet spagettijään, hiusjään ja lumikääryleet?

Kallion kolosta huokuva lämpimämpi ilma on härmistynyt kovan pakkasen ansiosta kiven pintaan roikkuviksi, sulkamaisiksi jääkukiksi. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Pakkasen kovuus, veden sisältämät epäpuhtaudet, tuuli ja muut olosuhteet määräävät, millaiseksi jää muodostuu.

Arkisimmankin jäämuodostelman syntyminen vaatii oikeanlaiset olosuhteet. Jään muotoihin tutustuminen avaa nopeasti silmien eteen uuden, kiehtovan maailman.

Perinteisten ilmiöiden lisäksi kykenee pakkanen muovaamaan vedestä monia kauneudellaan suun auki loksauttavia ja painovoimaa uhmaavia muotoja.

"Jäätyvät lätäköt, räystäille muodostuvat jääpuikkorivistöt ja pitkälle rännien yli kurottavat räystäslumet ovat jokatalvisia ilmiöitä, joita on helppo seurata omassa elinympäristössä", vinkkaa hydrologi Esko Kuusisto.

Räystäslumet ovatkin monille tuttu ilmiö. Komeimmillaan kielekkeet saattavat olla jopa metrin pituisia ja niiden kaari taipua rakennuksen seinään kiinni.

Kuusisto kertoo ilmiön vaativan syntyäkseen katon oikeanlaisen materiaalin ja sopivan kaltevuuden. Räystäslumia syntyy yhtä lailla lämmitettyihin kuin kylmiinkin rakennuksiin.

Kireänä pakkaspäivänä maisema tuntuu täyttyvän jääkukista. Ne kimaltelevat talventörröttäjien varsilla, puiden oksilla ja muodostavat suuria ruusukkeita vesistöjen jääkansille. Myös ikkunoihin syntyy hiljentävän kauniita kuurankukkia.

Lasipintojen komeat pakkasenkukat alkavat kiteytyä kosteuden jäätyessä. Ne saavat lisää koristeellisuutta esimerkiksi vanhoista hämähäkin seiteistä, kärpäsen ulosteista, pölyhiukkasista tai lasipinnan säröistä, jotka toimivat jäätymisytiminä ja kiihdyttävät kiteytymistä.

"Puhtaalle ja ehjälle pinnallekin kuvioita muodostuu, mutta ne eivät ole koskaan yhtä koristeellisia, vaan muotovalikoima jää selvästi tylsemmäksi", Kuusisto huomauttaa.

Paras paikka etsiä näyttäviä kuurankukkia on kesämökin, ulkorakennuksen tai pihasaunan vanha ja elämän kolhima lasipinta.

Sää, jossa lämpötila sahaa nollan molemmin puolin on omiaan muodostamaan tietynlaisia muotoja. Esimerkiksi hiusjäätä syntyy alkutalvesta, kun laho lehtipuu alkaa jäätyä.

"Ilmiölle olisi tänä talvena ollut paljon hyviä olosuhteita", Kuusisto kertoo. "Sateisen syksyn ja alkutalven jälkeen lahopuut ovat täysin veden kyllästämä ja tämä seikka tekee todennäköisemmäksi myös hiusjään syntymisen."

Hiusjää on todellinen harvinaisuus jäämuotojen joukossa, se vaatii syntyäkseen sienirihmaston apua.

"Puun jäätyessä kosteus ei mahdukaan enää puun sisään ja se työntyy ulos puun pinnalla olevista sienirihmaston päistä. Jokaiseen rihmanpäähän alkaa muodostua hiuksenohut jää", Kuusisto selventää.

Hento jääkarvoitus on äärimmäisen herkkä muutoksille, kuten tuulelle ja pienellekin lämpötilan nousulle. Siksi sitä kannattaa etsiä heti aamusta.

Kuusisto kertoo, ettei ole uransa aikana törmännyt muihin jäämuotoihin, jotka vaatisivat syntyäkseen sienirihmaston kaltaisen elollisen ja elottoman luonnon yhteistyötä.

Kiehtovuuden ja kauneuden lisäksi jää- ja lumimuodot aiheuttavat joka talvi myös konkreettisia ongelmia.

Kuluvan talvikauden ilmiöksi nousivat Kainuun ennen näkemättömän suuret lumituhot. Myös jokavuotiset hyydepadot ovat jäämuotojen pahiksia – niistä seuraa poikkeuksetta haasteita.

Hyydejää vaatii syntyäkseen alijäähtyneen pintaveden. Hyyde alkaa muodostua vedessä olevien hiukkasten ympärille. Satava lumi tehostaa alijäähtymistä ja edesauttaa hyyteen muodostumista.

"Hyydepadon yläpuolella voi vesi nousta nopeasti useitakin metrejä", Kuusisto kertoo.

"Runsasvetinen syksy piti jokien vesimäärät korkeina ja pakkasetkin ovat olleet paikoin kovia. On pieni ihme, ettei hyydepatojen aiheuttamia ongelmia ole ollut tänä talvena enempää."

Aina hyydejää ei aiheuta ongelmia. Kun veden virtaukset ja muut olosuhteet ovat kohdallaan saattaa hyyde muodostaa maagista spagettijäätä.

Vaikka spagettijää ei ole superharvinaisuus, sitä havaitaan melko harvoin.

"Toisinaan tällaista 'spagettia' näkee jäätyneen jään sisällä", Kuusisto huomauttaa. "Useimmiten veden lämpövarasto kuitenkin sulattaa syntyneet muodot nopeasti, viimeistään päivässä."

Paikoin jäätyneet ja virtausten pyörittelemät hyydekakut muodostavat koskien alajuoksulle kauniita pannukakkujäitä. Suurimmat Suomessa tavatut pannukakkujäät ovat olleet halkaisijaltaan viisimetrisiä.

Eräs talviluonnon hämmentävimmistä ilmiöistä ovat luonnon pyörittelemät lumipallot.

"Lumikääryleiden synty vaatii, että hangella on suojasään jäljiltä kova pinta, jonka päälle sataa isoja märkiä hiutaleita yhdessä kovan tuulen kanssa", Kuusisto kertoo.

"Tällöin hiutaleet alkavat pomppia hangen pinnalla ja hiljalleen kerätä matkaansa uutta lunta. Muutaman metrin pomppimisen jälkeen ne alkavat pyöriä ja seurauksena saattaa olla jopa useita kymmeniä senttejä halkaisijaltaan oleva lumikääryle."

Lumikääryleet ovat yleisempiä kevättalvella, kun hangen pinnat ovat laajalti riittävän kovia ilmiön synnylle.

Lähes myyttisiin lumikääryleisiin liittyy myös pitkän uran tehneen hydrologin ykköskokemus.

"1990-luvun alkupuolella, kun työmatkalla Pohjois-Karjalassa ajoimme harvapuustoisen metsäaukean ohi, huomasin auton ikkunasta satoja lumikääryleitä, joista olin aiemmin vain nähnyt kuvia ja lukenut", Kuusisto muistelee.

"Suurimpien kääryleiden halkaisija oli yli 40 senttiä. Se oli todella ikimuistoinen kokemus, jota usein lämmöllä muistelen."