Raparperiviini maistui viinilehden toimittajalle
Viinitilalliset toivovat, että lähiruokabuumi näkyisi vähitellen myös tilaviinien suosiossa. Toistaiseksi vain yksittäiset ravintolat pitävät listallaan kotimaisia viinejä.
”Meissä suomalaisissa on vähän sellainen vika, että vähättelemme omia raaka-aineita ja niistä valmistettuja tuotteita”, Eila Rönni arvioi.
”Niille pitäisi antaa se oma sijansa, mikä niille kuuluu. Miksi ulkomailta tuleva viini olisi aina hienompaa? Mielestäni molempia tarvitaan.”
Viininharrastajan ei kannata nyrpistellä nenäänsä kotimaisille marja- ja hedelmäviineille, sillä niitä on turha verrata lämpimämmissä maissa valmistettuihin rypäleviineihin.
”Käyttötarkoituksia voi olla samoja, mutta kyse on kuitenkin aivan eri tuotteista, sillä käytämme eri raaka-aineita”, Rönni korostaa.
Ero maistuu eniten tummissa viineissä.
Marjaviineistä puuttuvat tanniinit, joten ne voivat sopia migreeniin taipuvaisen tai viiniä muuten vieroksuvan suuhun paremmin kuin rypäleviinit.
”Valkoisissa viineissä ei ole niin suuria eroja, koska loppujen lopuksi rypälevalkoviinissäkin on aika harvoin tanniineja.”
Rönnin mielestä varsinkin ulkomaalaiset osaavat arvostaa tilaviinejä niiden omilla ehdoilla.
Moneen kertaan palkitun Rönnvikin kokeneella emännällä oli silti perhosia vatsassa, kun hän tarjoili puolimakeaa raparperiviiniä luxemburgilaisen viinilehden toimittajalle pari viikkoa sitten.
Jännitys osoittautui kuitenkin turhaksi.
”Hän ei tyrmännyt sitä, vaan päinvastoin hämmästeli, että se oli niin ”viinimäinen”. Nyt odottelemme innolla, mitä hän kirjoittaa, sillä hän lupasi tehdä lehteen oman artikkelin suomalaisesta viinitilasta.”
HENNA VAINIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
