Juoksu vapauttaa sikalan töistä
VEHMAA (MT)
Vapauden tunne. Se on vehmaalaisen sianlihan tuottajan Sirkku Isolaurin mielestä parasta juoksemisessa.
”Lähdet siihen suuntaan, millainen fiilis on”, Isolauri havainnollistaa.
”Juoksu on helppoa, kun voi lähteä mistä vain, kunhan on vain lenkkikengät mukana.”
Yleensä Isolauri tykkää juosta pitkin vakkasuomalaisia hiekkateitä. Viimeisin lenkki suuntautui kuitenkin asfaltille, koska aurauskepit piti korjata pois.
”Siinä tulee huvi ja hyöty yhdistettyä.”
Soittimia ja sykemittareita hän ei kaipaa. Hyvät kengät ja hengittävät vaatteet riittävät.
Juokseminen on Isolaurin mielestä tärkeää vastapainoa työnteolle. Vaikka työ sikalassa on fyysistä, hän kaipaa liikuntaa.
”Juostessa saa nollattua pään työmurheista.”
Isolauri tekee 5—10 kilometrin lenkkejä muutaman kerran viikossa.
Suuria tavoitteita tai maratonhaaveita Isolaurilla ei ole – ainakaan vielä. 45-vuotiaalle naiselle on tärkeintä pitää itsestään huolta.
”Työvuosia kun on vielä jäljellä, niin ihminen tajuaa, että pitäisi itselle tehdä jotain, jotta paikat pysyisivät kunnossa.”
Urheilu on kuulunut aina Isolaurin elämään. Lapsena hän harrasti yleisurheilua ja kilpaili pikajuoksussa, pituudessa ja korkeudessa.
”Aina on ollut hirvittävä tarve liikkua.”
Ennen kuin Isolauri jäi maatilalle töihin, hänellä oli tapana lähteä joka aamu puoli kuudelta juoksemaan ennen töitä.
”Se oli hyvä alku päivälle, vaikka väsytti nousta. Kyllä se oli sen väärti.”
Lenkkeilyä rytmittää juoksukoulu, jota paikallinen urheiluseura Vehmaan Kiisto pitää kerran viikossa. Isolaurin 9-, 13- ja 14-vuotiaat lapset käyvät juoksukoulussa äitinsä kanssa.
Isolaurin mukaan juoksukoulu on kaukana koulujen maastojuoksukilpailuista ja cooperin testeistä, joissa on saatettu juosta monen mielestä verenmaku suussa.
”Juoksukoulussa edetään asteittain ja tönitään sitä mukavuusrajaa pikkuhiljaa eteenpäin. Sitten kun huomaa, miten kunto kohoaa ja matka taittuu huomaamatta, tajuaa ettei se juokseminen olekaan hullumpi laji.”
Parasta antia on tiukempien vetojen juokseminen.
”Jos lähden yksin lenkille, voin juosta kahdeksan kilometriä samaa vauhtia.”
Isolaurin kaikki lapset harrastavat äitinsä jalanjäljissä yleisurheilua sekä isänsä jalanjäljissä kilpahiihtoa. Jokaiselle lapselle on yläkerrassa oma palkintokaappi.
Liikunta on koko perheen yhteinen harrastus. Juoksukoulun lisäksi perhe tekee pyörälenkkejä ja lapset pelaavat isänsä kanssa sählyä tuottajien pelivuorolla. Viime kesänä uudeksi harrastukseksi nousi kuntosuunnistus.
Lapsilla on ohjattuja harjoituksia 2–3 iltana viikossa. Äiti lähtee usein mukaan kentän laidalle tai juoksee harjoitusten aikana pururadalla.
”Kun työ on kotona, päivä ei tunnu loppuvan koskaan, jos ei ole joku tietty kellonaika, milloin pitää lähteä.”
EMILIA LAVONEN
Työvuosia
kun on vielä jäljellä, niin ihminen tajuaa, että
pitäisi itselle tehdä jotain, jotta paikat pysyisivät
kunnossa.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
