KOMMENTTI Aikuinen ihminen ja lukee Aku Ankkaa
Olen aikuinen ja luen Aku Ankkaa. Lehtiä on pino makuuhuoneen lattialla ja lukemattomien jono on tällä hetkellä noin kymmenen lehteä.
Jono venyy välillä, koska haluan lukea lehden rauhassa. Haluan keskittyä ja miettiä. Haluan täydentää kuvaa maailmasta, jota olen päässäni rakentanut jo 30 vuotta. Niin kauan olen ollut kestotilaaja.
Haluan luoda Ankkalinnasta yhtenäisen ymmärrettävän maailman. Välillä mietin, että mielelläni tekisin sen todellisesta maailmasta, mutta se on kai liian monimutkainen, suuri ja hämmentävä. Välillä taas tuntuu, että tässä tosikko lukee Aku Ankkaa. Että luen lasten lehteä kuin se olisi aikuisten lehti.
Kaikkein eniten minua kiinnostavat uudet tiedot päähenkilöiden persoonista. Äskettäin lukemassani tarinassa Mummo Ankan patalaiska renki Hansu masentui. Tarinassa Hansusta paljastuivat hänelle tärkeä harrastus ja kaveri. Lisäksi Hansun elämänpiiriä laajennettiin maatilan ulkopuolelle.
Paljon kiinnostavampaa kuin Hansun tavallinen, lukemattomia kertoja nähty rooli työtä välttelevänä laiskurina.
Ankkalinnan maailman rakentamisessa suomalaisen Kari Korhosen sarjat ovat tavallisesti hyviä. Kuten hän haastattelussa sanoo, hän haluaa tarinoihin pysyvyyttä. Juuri noin! Silloin uudet tiedot voi liittää vanhoihin ja tarina antaa ajatuksia aikuiselle, vaikka juonessa olisikin ajateltu pääasiassa lapsia.
Sen sijaan Korhosen Suomi-tarinat ovat olleet kummallisia. Niissä paino on yhdellä vitsillä, sillä, että ankat ovat Suomessa. Tarina on alistettu mahdollisimman monelle murrevitsille ja yksinkertaisimpien suomalaisten stereotypioiden esittelylle. Jutut eivät kiinnity ankkafilosofiaan, jossa ankat ovat pääosassa, tapahtui seikkailu missä vain. Suomi-sarjoissa pääosassa on paikka.
Ehkä mielipiteeni johtuu siitä, että pidän enemmän arkisessa Ankkalinnassa tapahtuvista seikkailuista. Niissä kaupungista paljastuu aina uusia maisemia ja paikkoja.
Lisäksi sarjakuvat arkisista asioista ovat paljon vaativampia tehdä kuin avaruusseikkailut tai aarteen etsiminen. Siksi niistä tulee onnistuessaan helmiä. Carl Barks on Ankkalinnan arjen kuvaajana ylivertainen.
AIMO VAINIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
