Kokeita tehdään vuosittain noin 200 000 eläimelle

Kuva: Kimmo Haimi

Helsingin yliopiston koe-eläinkeskus sijaitsee Viikissä. Eläintilojen osoitetta ei kerrota, koska tutkijat eivät halua aktivisteja kimppuunsa. Toimittajalle ja kuvaajalle visiitti järjestyy sillä ehdolla, ettei tutkijoiden nimiä tai koe-eläinten omistajia paljasteta.

Kerrottakoon, että moni terveydenhuollon laitos pitää koe-eläimiään Viikissä. Suljettujen ovien takana on muun muassa marsuja, joiden verta käytetään kausi-influenssan tutkimisessa.

Harvinaisista koe-eläimistä mainittakoon lampaat, kalkkunat ja hanhet. Niistä kaikista otetaan verta, jota hyödynnetään sairauksien tutkimisessa.

Eläinlääkäri Anna Mellerin mukaan eläimet ovat jo niin tottuneita pistämiseen, että ne tuskin huomaavat sitä. Ainoastaan marsut lopetetaan verenoton yhteydessä.

Viikissä on myös kahdeksan koiraa, joiden käyttäytymistä tutkitaan.

Sairauksien hoito vaatii eläinkokeita

Suomessa valtaosa koe-eläimistä on jyrsijöitä. Viikin hiiret on geenimuuntelun avulla altistettu sairastumaan. Niillä voi olla diabetekselle, syövälle, reumalle tai Parkinssonin taudille altistava perimä.

Vipeltäjät antavat arvokkaan panoksen vakavien sairauksien tutkimukselle ja hoidolle. Tutkimusta tehdään myös seeprakaloilla ja banaanikärpäsillä, jolloin tuloksiakin saadaan nopeasti.

Helsingin yliopiston koe-eläinkeskuksen johtaja, professori Eero Lehtonen painottaa, että nisäkkäiden käyttöä punnitaan aina perusteellisesti. Ensin arvioidaan, onnistuuko tutkimus pelkällä tietokonemallinnuksella tai solukokeilla. Sitten vasta edetään kärpäseen, kalaan ja jyrsijään.

”Monesti on tarpeen toteuttaa koko ketju, sillä lääkehoitoja on eettisesti mahdoton edes ajatella ilman lopullista varmistusta eläinkokeilla”, Lehtonen kertoo.

Noin kolmasosa Suomen eläinkokeista tehdään Helsingin yliopistossa, joka on maan johtavia tutkimuslaitoksia biolääketieteessä.

Koe-eläinkeskuksessa ylläpidetään eläimiä ja olosuhteita noin sadalle tutkimusryhmälle. Joukossa ei ole lääkefirmoja tai muita tahoja, jotka testaavat eläimillä aineiden myrkyllisyyttä. Myrkkytestit ovat lakisääteisiä ja ne tehdään tai teetetään pitkälti yksityisissä laboratorioissa.

Luvan saaminen eläinkokeeseen on nykyään kiven takana. Tutkimuksen aloittamiseksi täytyy tehdä tarkka selvitys eläinkoelautakunnalle, joka useimmiten palauttaa hakemuksen ainakin kertaalleen muutosvaatimusten kera. Hakemuksessa on puntaroitava myös vaihtoehtoiset tutkimusmuodot.

Lupa täytyy hakea kaikelle tutkimukselle, jossa eläimen kipu ylittää neulanpiston. Tiukennuksiakin saattaa olla luvassa, sillä EU on asettanut tavoitteeksi vähentää eläinkokeiden määrää.