Pleikkari, moottorisaha ja alushousut — Jyväskylän järvistä nousee mitä eriskummallisimpia esineitä

Pasi Jäntti heittelee metallionkea Jyväskylän Tuomiojärven vesiin. Saaliiksi ei tartu tällä kertaa muuta kuin metallista maa-ainesta 

Beep.Beep. Beeeeeeeeeeeeeeep. Nyt tärppäsi!

Siellä se lepää, hiekan alle kätkeytynyt aarre. Löytyykö maasta kenties viikinkisoturin kirves? Kadonnut Fabergén pääsiäismuna? Tai ehkä jatkosodan aikainen lentopommi? Metallinpaljastimen aggressiivinen piipitys saa mielikuvituksen liikkeelle. Saalis sijaitsee vain muutaman kymmenen sentin syvyydessä. Parilla lapion heilautuksella hietikosta nousee...

Ruosteinen naula. Näitä Jyväskylän Tuomiojärven rannoilta on Jouni Pasasen mukaan löytynyt jo parikymmentä kappaletta. Suuret aarteet jäävät tällä kertaa vielä hietikon kätköihin, mutta se on monesti metallinetsijän osa. Noh, onpahan taas yksi roska pois maaperää saastuttamasta.

Jyväskyläläinen Ironic Professionals ry on metallinetsintään keskittynyt yhdistys, jonka jäsenet haravoivat Jyväskylän rantoja ja järviä metallin perässä. Välineinä etsinnässä toimivat lapio, metallinpaljastin ja metallionki.

”Vuonna 2017 ostin ensimmäisen magneetin ja rupesimme sitä porukalla heittelemään. Kun muutama kaveri ympärillä vielä kiinnostui aiheesta, niin päätettiin saman vuoden lopulla perustaa asian ympärille kerho”, kertoo yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana toiminut Pasanen.

”Virallisena yhdistyksenä olemme vähän vakavammin otettava taho, kuin pelkkä sekalainen seurue kaveruksia. Nehän luulisi pian, että me vain juodaan rahat, jos joku meille vaikkapa tukea antaisi”, hän naureskelee.

Perustettaessa yhdistykseen kuului kolme jäsentä. Joukkio on kasvanut perustamisen jälkeen tasaisen varmasti.

”Nyt varmistui, että 25. jäsen on maksanut jäsenmaksunsa”, Pasanen kertoo.

Pasi Jäntti etsii metallinpaljastimella esineitä Tuomiojärven rantahietikoista. Jouni Pasanen ja Akseli Rauhansalo ovat valmiina kaivamaan maasta löytyvät aarteet esiin. Kuva: Kari Salonen

Perusmuodossaan yhdistyksen tapahtumat noudattavat yksinkertaista kaavaa: Jyväskylän julkisen liikenteen verkon ulottuvilta valitaan alue, jota systemaattisesti lähdetään kampaamaan metallinpaljastimen avulla. Laitteen piipatessa syvyyksissä piilevä metalli kaivetaan esiin isommalla tai pienemmällä lapiolla.

”Yritämme valita etsintään aina sellaisen alueen, jossa ei ole toiminnan kannalta haitallisia tekijöitä. Esimerkiksi magneettionkiessa pyritään valitsemaan paikka, missä veden pohjaan ei ole ankkuroitu mitään suuria rautoja, joihin magneetti voi jäädä jumiin. Myös kiviset rannat ovat pahoja paikkoja. Melkein uimalla pitää käydä magneetti hakemassa, jos se jää jumiin kivien väliin”, kertoo yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja, Pasasen seuraajaksi aiemmin tänä vuonna valittu Pasi Jäntti.

Otollisia paikkoja metallinetsinnälle ovat Tuomiojärven kaltaiset suositut uimarannat. Ihmiset viettävät rannoilla paljon aikaa, jolloin myös metallijätettä eksyy enemmän luontoon. Hiekkaa on myös helppo kaivaa.

Mitä kaikkea maan kätköistä sitten paljastuu? Paljon riippuu toki etsintäpaikasta, mutta peruslöytöihin kuuluvat jo aikaisemmin mainitut naulat, tölkkien avausrenkaat ja monenlainen alumiiniroska.

Rahaakin yhdistyksen kassaan on Pasasen mukaan maasta kaivettu.

”Viisi euroa ja 60 senttiä, kuusi markkaa ja 50 penniä. Sekä yksi ruotsin kruunu”, Pasanen laskeskelee.

Rikastumaan toiminnalle ei siis pääse. Sen sijaan jos pullonkorkit olisivat valuuttaa, niin yhdistys olisi rahoissaan.

Lyhyen etsintäkierroksen aikana Tuomijärven rantahietikoista löytyy monen tutun olutmerkin edustajia, joista osa on paksusta ruostekerroksesta päätellen viettänyt maan alla jo useamman vuosikymmenen.

On toki hyvä muistaa, että kyseessä on yksi opiskelijakaupunkina tunnetun Jyväskylän suosituimmista kesänviettopaikoista.

Metallinetsimen tai siihen rinnastettavan etsintälaitteen käyttäminen on sallittua jokamiehenoikeuksien puitteissa. Kaivamiseen tarvitaan kuitenkin aina maanomistajan lupa, ja esimerkiksi muinaismuistolain mukaisilla muinaisjäännösalueilla tai niiden läheisyydessä maata ei saa kaivella.

Muutama vuosi sitten magneettiin tarttui kuvassa vasemmalla oleva Playstation 4. Kuva: Jouni Pasanen

Pullonkorkkeja ja kolikoita isomman saaliin perässä kulkeville metallionginta saattaa olla ominaisempi laji. Metallionginnassa narun jatkeeksi sidottu voimakas magneetti heitetään vesistöön. Magneetti naarataan hitaasti takaisin, jolloin järven pohjassa lepäävä metalli tarttuu siihen.

Metalliongintaan Tuomiojärven kaltaiset rannat eivät sovellu erityisen hyvin, sillä ihmisillä ei ole uidessaan tapana kannella koruja kummoisempia metalliesineitä. Muutamalla testiheitolla magneettiin tarttui vain järven pohjassa olevaa irtonaista metalliainesta. Otollisempia paikkoja ”luutin” löytämiselle ovat Pasasen mukaan esimerkiksi kävelysillat.

”Porukka nakkaa taskustaan asioita veteen, tai sitten niitä ihan vain tipahtaa. Ei ole mitään järkeä mennä magneettionkimaan johonkin niemenmutkaan tai kaislikkoon, kun ei sieltä tartu mitään.”

Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston läheisyydessä sijaitseva Ylistön silta on oiva paikka metallionginnalle. Mitä kaikkea hyvästä onkipaikasta sitten voi nousta?

Yleisimpiä löytöjä ovat polkupyörät, niiden osat ja erilaiset työkalut sahoista vasaroihin. Ja tietysti myös pullonkorkit. Pitkään magneettia ei hyvältä paikalta tarvitse syvyyksiin heitellä, sillä yleensä tavaraa nousee joka toisella tai kolmannella heitolla.

Välillä Ahti yllättää onkijan antimillaan: järvestä on tavan klassikkojen lisäksi noussut niin Playstation, moottorisaha kuin naisten puuvillaiset alushousut.

”Niiden alushousujen sisässä oli pullonkorkki, mihin magneetti tarttui. Siitä on paljon vitsiä väännetty”, Pasanen virnistää.

Suurin osa järvestä löytyvästä tavarasta on käyttökelvotonta, mutta joskus vedestä nousee tuoreempia löydöksiä, joita ruoste ei ole vielä kuluttanut puhki.

”Pari kertaa ollaan nostettu samalla viikolla järveen pudotettuja polkupyöriä, joilla olisi voinut lähteä saman tien ajamaan”, Jäntti muistelee.

Entä onko viime vuosien kovinta kaupunkivillitystä, sähköpotkulautaa, vielä noussut saaliiksi?

”Ei, mutta ihan tavan umpikumisia on.”

Metallinauloja Jyväskylän Tuomiojärven rannalta on löytynyt Jouni Pasasen mukaan jo parikymmentä kappaletta. Kuva: Kari Salonen

Metalliongintaan käytettävistä magneeteista löytyy potkua. Jäntti tiputtaa esimerkkinä viiden sentin kolikon kädessään olevan magneetin pinnalle. Kolikkoa saa vääntää sen irrottamiseksi ihan voimalla.

Perinteisesti magneetteja valmistetaan ferriitistä ja neodyynistä.

”Me käytämme neodyyni-magneetteja, koska ne ovat painoonsa nähden tehokkaampia”, Pasanen kertoo.

Magneettien teho ilmoitetaan kiloina. Esimerkiksi Pasasen käyttämä magneetti on 110 kilon magneetti. Vahvempiakin magneetteja kaupoista löytyy.

”Kilomäärä ei tarkoita sitä, minkä magneetti nostaa kohtisuoraan maasta. Se tarkoittaa magneetin nostovoimaa ihanteellisissa laboratorio-olosuhteissa”, Pasanen korostaa.

Esimerkiksi polkupyörät eivät yleensä nouse järvestä pelkästään magneetin voimalla, koska pyörien pinnat ovat pyöreähköjä, jolloin magneetille ei löydy tasaista tarttumapintaa.

”Magneetti pitää saada jollain tavalla kiilattua, jotta pyörä nousee.”

Metallionginta on huomattavasti maalla tapahtuvaa metallinetsintää huokeampi harrastus. Kalastukseen sopiva köysi irtoaa rautakaupasta parilla kymmenellä eurolla, eivätkä magneetitkaan ole huomattavasti kalliimpia. Välineet myös kestävät käyttöä.

”Kertaakaan ei ole käynyt niin, että köysi olisi katkennut.”

Voimakkaiden magneettien kanssa toimiessa pitää ottaa huomioon useita turvallisuusseikkoja.

”Magneetti ei ole lelu. Nämä ovat todella kaukana niistä magneeteista, joita meillä on jääkaapin ovissa”, Pasanen painottaa.

Kaikki metalliset esineet ja elektroniset laitteet tulisi pitää vähintään puolen metrin päässä magneetista.

”Kännykät, maksukortit, rannekellot...”, Pasanen luettelee.

Tyhjäksi hurahtanut pankkikortti tai rikkinäinen puhelin on kuitenkin vielä pieni riesa, sillä magneetit voivat väärin käsiteltynä aiheuttaa myös henkilövahinkoja.

Etenkään sydämentahdistinta käyttävän ihmisen lähelle magneettia ei pidä viedä missään tapauksessa.

”Tuollaista magneettia kun heiluttaa, niin se luo johtimiin induktiovirtoja. Jos on sydämentahdistin, niin siinä voi käydä huonosti”, Jäntti varoittaa.

Myös sormien kanssa kannattaa Jäntin mukaan olla tarkkana, sillä magneetti kolahtaa kovalla voimalla metalliin.

”Pahin skenaario tässä tapauksessa on, että sormet jäävät kahden magneetin väliin.”

Haavereilta yhdistyksessä on onneksi vältytty. Mukana tapahtumissa kulkee aina kaiken varoilta ensiapupakkaus.

Lyhyen tutustumisen perusteella metallinetsinnän kiehtovuus on helppo käsittää. Vaikka perussaaliit tulevat hyvinkin pian tutuksi, ei koskaan voi olla täysin varma siitä, mitä syvyyksistä paljastuu.

”Tässä yhdistyy aarteenetsintä, peleillä ja pensseleillä häärääminen ja ekologisuus. Kun joku nostaa romut pois vesistä, niin ei ihan niin pahasti pääse syntymään rautaoksideja maahan ja vesistöihin.”

Omien tapahtumisensa lisäksi yhdistys on pyrkinyt lisäämään metallinkeräyksen tunnettavuutta laajemminkin. Ironic Professionals on järjestänyt metallinetsintätapahtumia esimerkiksi kouluissa ja nuorisopajoissa.

Tapahtumisissa yhdistyksen jäsenet opettavat nuorille lajin perusasioita. Turvamääräykset nousevat luonnollisesti opetuksessa tärkeään asemaan.

”Tosi hienosti he ovat meitä kuunnelleet ja olleet opetuksen aikana silmä tarkkana”, Pasanen kiittelee.

Yhdistys on myös lähettänyt suoria verkkovideoita tapahtumistaan suoratoistopalvelu Twitchissä.

Tähän olisi tarkoitus panostaa jatkossa entistä enemmän. Muitakin tavoitteita tulevaisuudelle löytyy, isompia ja pienempiä.

”Tarkoituksena on soluttautua Suomen hallinnon joka tasolle... ei nyt sentään. Kasvatetaan hiljalleen jäsenmäärää ja koitetaan tuoda harrastusta ihmisille tutuksi”, Pasanen naureskelee.

Uusien yhteistyökumppanien löytäminen joko julkiselta tai yksityiseltä puolelta ei sekään olisi Jäntin mukaan pahitteeksi.

”Tähän mennessä on paljolti pyöritty jäsenmaksujen varassa.”

Järvestä on noussut myös kovia kokenut moottorisaha. 

Jyväskylän yliopiston kampusalueen läheisyydessä sijaitsevan Ylistön sillan alta nousee paljon pyöriä.