Vesiosuuskunnan vaikeudet voivat tuoda suuren lisälaskun
Vesiosuuskunnan talousvaikeudet voivat nostaa vesi- ja viemäriliittymän hintaa tuhansilla euroilla alkuperäisiin suunnitelmiin verrattuna.
Suomen vesihuolto-osuuskunnat ry:n puheenjohtaja Vesa Arvonen tuntee alle kymmenen osuuskuntaa, joissa konkurssi on lähellä. Eriasteisten talousvaikeuksien kanssa kamppailee joitakin kymmeniä. Yhteensä vesiosuuskuntia on noin 1 400.
Arvosen mukaan ongelmat perustuvat useimmiten liian myönteisiin odotuksiin vapaaehtoisten liittyjien määrästä.
Vaikeudet puhkeavat rakentamisvaiheessa. Urakoitsijoiden laskuja pitäisi maksaa, mutta jos liittymiä ei ole tarpeeksi, tuloja kertyykin suunniteltua vähemmän.
Silloin paine nostaa maksuja kasvaa, ja osuuskuntaan liittyminen houkuttelee entistäkin vähemmän. Pahimmillaan talousvaikeudet vievät luottamuksen koko osuuskunnan toimintaan.
”Kun lähdetään perustamaan vesiosuuskuntaa, sille pitäisi olla selkeä tarve, ja liittymisen pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen.”
Arvonen on vuoden ajan toiminut puheenjohtajana ylöjärveläisessä Vahantajoen vesiosuuskunnassa, joka on asetettu jäsenten aloitteesta selvitystilaan.
”Virhe oli, että osuuskunnasta yritettiin tehdä kerralla liian iso. Tavoitteena oli 1 100 liittyjää.”
Osuuskunnassa on noin 500 jäsentä. Valmiita liittymiä on 337.
Pankit irtisanoivat osuuskunnan lainat viime vuonna. Se on velkaa lainat taanneelle Ylöjärven kaupungille 1,7 miljoonaa euroa. Rahalla on saatu paljon aikaankin: osuuskunnan jo rakentaman verkoston tasearvo on noin 4 miljoonaa.
”Tällä hetkellä tavoitteena on keskeyttää selvitysmenettely. Yritämme siirtää vesiosuuskunnan toimintaa liiketoimintakaupalla kaupungille. Osuuskunnan jäsenillä ei ole tahtoa pyörittää toimintaa.”
Arvonen pitää selvitystilaa vääränä valintana, koska menettelyn tavoitteena on omaisuuden realisointi. Osuuskunnan toimintaa pitäisi pystyä jatkamaan mahdolliseen liiketoimintakauppaan asti.
Myös Kuntaliiton yhdyskuntatekniikan päällikkö Kirsi Rontu pitää konkurssia viimeisenä valintana.
”Ensisijainen vaihtoehto on saada vesiosuuskuntien talous kuntoon. Yhdelle kunnalle voi olla järkevää, että kunta ostaa osuuskunnalta tietyt runkolinjat oman vesihuoltolaitoksen riskien hallinnan parantamiseksi.”
Talousvaikeudet ovat kuitenkin tapauskohtaisia, eikä yleispätevää ohjetta tilanteen korjaamiseksi ole.
Rontu korostaa, että vesiosuuskunnan perustaminen ja hallinnointi ovat vaativaa työtä. Rakentamisen jälkeen myös käyttö ja ylläpito maksavat.
Vaatimukset lisääntyvät, jos osuuskunnalla on virallinen vesihuoltolaitoksen asema. Vesihuoltolain muutos viime vuonna lisäsi laitosten selvilläolo- ja tarkkailuvelvollisuutta sekä häiriötilanteisiin varautumista. Samaan aikaan lievennettiin ehtoja kiinteistöjen liittymisvelvollisuudelle.
”10—15 vuotta sitten vesiosuuskuntia markkinoitiin halpana vaihtoehtona. Talouden riskit olisi pitänyt nähdä jo silloin”, Rontu toteaa.
Jos vesiosuuskunta ajautuu konkurssiin, kustannusten lopullinen maksaminen voi aiheuttaa ristiriitoja.
Hartolassa kunta osti helmikuussa vesijohtoverkoston Itä-Hartolan vesiosuuskunnan konkurssipesältä. Vesiosuuskunta asetettiin konkurssiin reilu vuosi sitten.
Kunta aikoo periä vesiosuuskunnan entisiltä jäseniltä liittymismaksuna verkoston tasearvon ja velkojen erotuksen verran. Kiinteistöä kohden liittymismaksu kunnalle olisi noin 7 600 euroa. Se olisi maksettava menetetyn osuuspääoman ja vesiosuuskunnan 9 000 euron liittymismaksun lisäksi.
Osa vesiosuuskunnan entisistä jäsenistä valitti maksuista Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen. Heidän mielestään vastuu osuuskunnan veloista ei kuulu osakkaiden maksettavaksi.
Oikeus osoitti valituksen oikaisuvaatimuksena kunnan päätettäväksi. Kunnan mukaan kyse ei ole osuuskunnan velkojen maksattamisesta, vaan siitä, että vesihuollon maksujen tulee kattaa vesihuollon kustannukset. Kunnan käsityksen mukaan osuuskunta olisi voinut jatkaa toimintaansa, mikäli se olisi perinyt riittävän suuren liittymismaksun jäseniltään.
Henrik Schäfer
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
