Yliö Osuuskunnan pitää tuottaa jäsenarvoa
Tuottajaosuuskunnilla ja niiden pääosin omistamilla osakeyhtiöillä on yksi selkeä etu muihin yrityksiin verrattuna: markkinoilta saatu raha jää osuuskuntaan ja sen jäsenille. Se ei valu kolmansille osapuolille, esimerkiksi ulkomaisille omistajille, jotka haluavat yrityksen voitosta osingot itsellensä.
Osuuskunnassa tätä tarvetta ei ole, koska palautettavissa oleva ylijäämä maksetaan aina tuottajajäsenille.
Myös osuuskuntien omistamissa pörssiyhtiöissä suuri osa yhtiön osingoista maksetaan omistajaosuuskunnille, omistusosuuden suhteessa.
Tuottajan saama tilityshinta, oli kyse maidosta, lihasta tai kananmunista, on konkreettisin ja tärkein jäsenarvoa luova tekijä. Maatilat ovat kasvaneet niin isoiksi, että yksikin sentti kilohinnassa merkitsee tuhansia euroja viivan alla. Siksi tuottajaosuuskunnan on oltava markkinoilla yhtä tehokas kuin kovin kilpailijansa.
Pelkkä hintakilpailu johtaa lyhytjännitteisyyteen, koska markkinatilanteet vaihtelevat. Tuottajaosuuskuntien onkin pitkäjänteisesti ja monipuolisesti palkittava osuuskuntaan sitoutuvaa jäsentä, suhdanteista riippumatta.
Tuottajaosuuskunnan palveluilla on merkittävä rahallinen arvo. Tuotteiden keruuta tiloilta sekä niiden jalostusta ja markkinointia pidetään Suomessa helposti itsestään selvyytenä. Jos kuvittelemme tilanteen, että osuuskunnat eivät tätä hoitaisi, niin kustannukset olisivat maatiloille korkeammat. Tämä näkyisi tuottajan tilipussissa.
Monet tuottajaosuuskunnat myyvät tai välittävät tuotteita ja palveluja jäsenilleen. Maitotankit, rehut, tarvikkeet ja neuvontapalvelut ovat tästä hyviä esimerkkejä. Niiden rahallinen etu markkinahintoihin verrattuna on huomattava.
Yksi esimerkki jäsenarvon tuottamisesta on osuuskunnan maksama osuuspääoman korko. Siihen ovat oikeutettuja vain osuuskunnan osuuksia merkinneet tuottajat.
Viime vuosina korot ovat olleet huomattavan korkeita. Monilla jäsentiloilla osuuspääoman määrä on korkea ja kasvava, jolloin maksetun koron määrä on tuhansia euroja.
Osuuksien merkitsemisestä voi myös olla verotuksellista etua: ensinnäkin osuuspääoman korko on osin matalasti verotettua. Toiseksi osuuskunnan osuudet nostavat tilan nettovarallisuutta jopa enemmän kuin osuuspääomaa on maksettu, minkä ansiosta suurempi osa tilan verotettavasta tulosta siirtyy ansiotulosta pääomatuloksi.
Tästä on etua sillä edellytyksellä, että tilan verotettava tulo on niin korkea, että ansiotulojen veroprosentti ylittää pääomatulon veroprosentin. Näillä tekijöillä on jo merkitystä tilan talouteen.
Pitäisikö osuuskunnan palkita isoja jäsentiloja enemmän kuin pieniä? Onko osuustoiminnan periaatteisiin kuuluva yhdenvertaisuus ristiriidassa tämän kanssa?
Jäseniä, siis yrittäjiä, tulisi palkita sellaisista asioista, joihin hän itse pystyy yritystoiminnassaan vaikuttamaan. Ilmiselvä esimerkki on tuotteen laatu; jos tuottaa premium-laatua, saa paremman hinnan.
Tilan kehittäminen ja kasvattaminen on yrittäjyyttä. Jos sen seurauksena tila myy tuotteensa suuremmissa erissä ja osuuskunta saa siitä lisähyötyä, tulisi tätä lisähyötyä käyttää näiden jäsenten palkitsemiseen kohtuullisessa määrin. Tämä ei mielestäni ole ristiriidassa yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa. Palkitsemisen perusteet tulee aina olla avoimesti sovittuja.
Palkitsemisen tarkoitus on, että sekä jäsenet että osuuskunta hyötyvät. Sen sijaan asioiden, joihin yrittäjä ei voi vaikuttaa, kuten suomalaisissa olosuhteissa tilan sijainti, ei tulisi olla palkitsemisen lähtökohta.
Kasvavat tilat joutuvat ottamaan riskejä. Osuuskunnan yksi tehtävä voisi olla auttaa jäsentiloja hallitsemaan investointeihin, yhtiöittämisiin ja rahoitukseen liittyviä riskejä. Omaisuus- ja yrittäjäriskien hallinnassa osuuskuntien kannattaisi miettiä yhteistyötä vakuutusyhtiöiden kanssa.
LSO osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja Matti Murto mainitsee (MT 18.5.2015) neuvontapalvelujen merkityksen jäsenille. Niiden lisäksi isoilla tiloilla on tarvetta kovatasoiselle maatilan liikkeenjohdon erikoiskoulutukselle, jota osuuskunnat voisivat välittää jäsenpalveluna.
Liha-alan osuuskunnat ovat joutuneet pohtimaan erikokoisten jäsentilojen odotuksia pidempään kuin maitoalan osuuskunnat, joissa jäsentilojen kokoerot ovat perinteisesti olleet pienemmät.
Viime vuosien raju rakennekehitys maidontuotannossa on aiheuttanut tilakoon nopean kasvun. Siksi maito-osuuskuntienkin on mietittävä ennakkoluulottomasti uusia jäsenpalveluratkaisuja.
Osuustoiminnan perusominaisuus on yhteisöllisyys. Tämä on jäänyt monissa osuuskunnissa vähälle huomiolle.
Maitoalan osuuskunnat ilahduttavasti vaalivat asiaa tarjoamalla jäsentiloille eri tapoja kohdata toisia tuottajia. Parhaat neuvot yrittäjä saa usein toiselta yrittäjältä. Yhteisöllisyys antaa voimavaroja pärjätä yrittämisen arjessa.
Tuottajaosuuskuntien kasvaessa jäsenen ja osuuskunnan johdon etäisyys saattaa kasvaa. Tällöin vaarana on, että jäsenelle tulee tunne, että hän ei voi vaikuttaa osuuskunnan toimintaan. Hyvä jäsenviestintä on silloin tärkeää. Se pitää olla suoraan johdolta tulevaa.
Sen lisäksi osuuskunnan hallinnon tehtävä on toimia viestijänä johdon ja jäsenistön välillä. Hyvin toimiva hallinto lisää sitoutumista osuuskuntaan, mutta heikosti toimiva vähentää sitä.
KARI HUHTALA
Kirjoittaja toimii osuustoimintajohtajana Pellervo-Seurassa
sekä tekee väitöskirjaa tuottajaosuuskuntien hallituksista.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
