Milloin yksityistien käytöstä voi periä korvausta ulkopuolisilta? Virkamies vastaa
Jos tiekunta saa tien kunnossapitoon avustuksia valtiolta tai kunnalta, ei se voi kieltää tien käyttöä ulkopuolisilta.
Vaikka satunnaiseen marjastamiseen ei lupaa tarvitakaan, lupa on kuitenkin tarpeen tilapäisissä ja satunnaisissa kuljetuksissa. Kuva: Reijo VesterinenMT kertoi aiemmin, että metsästäjien ja maanomistajien välillä syntyy paikoin erimielisyyksiä siitä, saavatko he käyttää yksityisteitä ilman lupaa ja vielä jättää osallistumatta tienhoidon kustannuksiin.
Liikenne- ja viestintäministeriön neuvotteleva virkamies Kaisa Kuukasjärvi huomauttaa, että tiekunta voi kieltää yksityistien käytön muilta kuin tieosakkailta. Tilanne muuttuu kuitenkin silloin, jos yksityistie saa kunnan tai valtion avustuksia. Jos tie siis saa avustuksia, lähtökohta on, ettei tien käyttöä voida kieltää.
Kieltomahdollisuus koskee ainoastaan moottoriajoneuvoilla kulkemista, sillä kävely kuuluu jokamiehenoikeuden piiriin.
Käytön kieltämisen lisäksi tien luvanvaraisesta käytöstä voidaan periä maksu.
Yksityistien käyttö on luvanvaraista silloin, kun se aiheuttaa kunnossapitokustannusten kasvua tai on säännöllistä.
"Lakia kirjoitettaessa on lähdetty siitä, että yksittäisen ihmisen satunnaiseen tienkäyttöön ei tarvita lupaa. Satunnaiseksi tienkäytöksi lasketaan vaikkapa marjastusreissu pari kolme kertaa vuodessa", Kuukasjärvi toteaa.
Kuukasjärvi muistuttaa, että laintulkinta riippuu kuitenkin siitä, minkätyyppistä tienkäyttö on.
Vaikka satunnaiseen marjastamiseen ei lupaa tarvitakaan, lupa on Kuukasjärven mukaan kuitenkin tarpeen tilapäisissä ja satunnaisissa kuljetuksissa.
Kun tien käyttöön tarvitaan lupa, on siitä tällöin myös mahdollistaa periä maksu.
Jos tien käyttäjät ovat ulkopaikkakuntalaisia, eikä heitä pystytä aina välttämättä tunnistamaan, Kuukasjärvi jättäisi maksut perimättä.
"Sitten jos he ovat tuntemattomia, todennäköisesti se heidän tien käyttönsäkään ei ole niin toistuvaa. Tällöin tiekunnalle jää kuitenkin optio tien sulkemiseen ulkopuolisilta tienkäyttäjiltä", hän pohtii.
Neuvotteleva virkamies toteaa, että metsästysvuokraoikeuteen sisältynee metsästysoikeuden lisäksi myös kiinteistön käyttöä palveleva tienkäyttö.
"Nämä yksityistiethän ovat kiinteistön käyttöä palvelevaa liikenneyhteyttä varten", hän muistuttaa.
Laissa ei Kuukasjärven mukaan ole nimenomaisia säännöksiä metsästysvuokraoikeuteen liittyvästä tienkäytöstä. Jos metsästysoikeus kuuluu alueen omistajalle, voi sen käyttämiseen liittyvää tienkäyttöä pitää hänen mukaansa kiinteistöä palvelevana tienkäyttönä, johon ei tarvita erillistä lupaa.
"Siten myös metsästysvuokraoikeuteen voisi katsoa sisältyvän oikeuden käyttää yksityistietä, jos metsästysoikeuden vuokranneella alueella on tieoikeus. Selkeintä olisi kuitenkin sopia asiasta", neuvotteleva virkamies sanoo.
Ensi vuoden alussa voimaan tulevan yksityistielain mukaan kiinteistön omistaja ei saa asettaa puomia yksityistielle ilman tiekunnan lupaa. Vielä nykyisin kiinteistön omistajakin on voinut asettaa puomin itse.
"Tämä liittyy siihen, että tiekunta vastaa tien kustannuksista, kunnossapidosta ja rakentamisesta", Kuukasjärvi sanoo.
Jotta ongelmia ei pääsisi syntymään, Kuukasjärvi kannustaa keskusteluyhteyteen ja yhteistyöhön tiekuntien ja muiden tienkäyttäjien välillä.
"On tarpeen tunnistaa se, ketkä näitä yksityisteitä pitää kunnossa ja rakentaa sekä nämä toimenpiteet kustantaa", hän muistuttaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
