Luomua ja lähiruokaa ei pidä niputtaa yhteen
Luomuelintarvikkeilla voi käydä ulkomaankauppaa, lähiruualla ei. Näitä kahta asiaa ei pidä niputtaa yhteen eikä sekoittaa keskenään.
Tätä painottaa toimitusjohtaja Miska Kuusela Helsingin Mylly Oy:stä. Hänen mielestään lähiruoka leimaa luomun helposti pieneksi ja paikalliseksi, mikä ei ole luomun maineelle hyvä asia.
”Toinen tärkeä seikka on ymmärtää, ettei luomuelintarvikkeiden vienti eroa muusta elintarvikeviennistä mutta tuo siihen yhden ominaisuuden lisää”, Kuusela sanoi Pro Luomun järjestämässä luomuvientiseminaarissa viime torstaina Helsingissä.
Tuotteesta riippumatta muun muassa hinta, pakkaus, kuluttajat, kohdemarkkinat ja jakelu on suunniteltava ja toteutettava ammattitaitoisesti.
Luomusertifioinnin harmonisointi on suoraviivaistanut luomun vientiä merkittävästi, Kuusela kertoo.
EU:lla on oma merkki ja siihen liittyvät säädökset. Samoin Venäjällä on oma järjestelmä ja Kiina valmistelee omaansa.
Luomun mahdollisuudet löytyvät useammin erikoistuotemarkkinoilta kuin bulkin joukosta. Kuusela arvioi erityisesti peruselintarvikkeiden kysynnän lisääntyvän.
Kuusela painottaa, ettei suomalainen luomu ole niin ainutlaatuista, että se yksin riittäisi myyntivaltiksi. Sen sijaan suomalainen luomukaura tai -marjat ovat riittävän erilaisia.
Kuuselan mielestä luomuviennin kehittämisen ohjat pitäisi ottaa haltuun alan ulkopuolelta.
”Jos luomua halutaan edistää kansallisesti ja yhteisesti, sitä pitäisi todella tehdä eikä vain perustaa puolen vuoden hankkeita, joissa huhuillan harvoja yhteen.”
Kuuselan kokemus on, että luomu jakaa kuluttajat voimakkaasti kahteen ryhmään: luomusta joko ollaan tai ei olla kiinnostuneita. Vain harvoille kyse on asiasta, jolla ei ole mitään väliä. Luomutuotteiden hinta on yksi tärkeimmistä mielipiteen muokkaajista.
Luomussa alkuperä ja jäljitettävyys korostuvat. Ne sisällytetään usein tarinaan, jonka avulla tuotetta markkinoidaan.
Silloin tavaran valmistajan kuten myös sille raaka-ainetta toimittavien yritysten ekologisuus ja vastuullisuus ovat keskeisessä asemassa ja saattavat joskus nousta myyntivaltiksi.
”Asiakaskohtaisia erityisvaatimuksia on enemmän kuin tavanomaisissa tuotteissa.”
Luomutuotteiden vientiä hidastavat tutut pullonkaulat: raaka-aineen saatavuus ja hintojen vaihtelut.
”Raaka-ainetta luomukaurahiutaleihin ei riitä. Asian kanssa tapellaan viikosta ja vuodesta toiseen.”
Jos raaka-aineen tasainen saatavuus on epävarmaa, yrityksen ei kannata investoida tai muuten satsata luomuun, Kuusela selittää.
Hänen mukaansa Helsingin Mylly maksaisi raaka-aineesta paremmin, jos sitä olisi enemmän tarjolla.
”Luomuviennin kehittymisen kannalta tuottajien yhteistoiminta on kaikkien etu. Osto- ja myyntimäärät olisivat riittävän suuria, yhteiset menetelmät ja samat lajikkeet takaisivat laadun.”
MAIJA ALA-SIURUA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
