Politiikka on rumaa
Yleisesti politikoinnilla tarkoitetaan yhteisten asioiden hoitamista eli positiivisesti elinolojen kehittelemistä parempaan suuntaan, kehityksen suuntaan. Politiikka on myös määritelty valtakamppailuksi eli vallan saavuttamiseen pyrkiväksi toiminnaksi, puoluepolitikoinniksi.
Jälkimmäinen toiminta on vahvistunut viime vuosikymmeninä puoluelain ja -tukien seurauksena ja yllättävästi saanut tarpeettomiakin, jopa toisten ajatussuuntien ihmisten ja puolueiden ”haukkumista” asian puutteessa.
Ja siellä, missä joskus oli vallalla maalaisjärki, on kärjistynyt perussuomalaisten ryhmän viisaan väistymisen vallasta väännöksi vastuunpakoilusta, jopa entisten edustajien, ministerienkin toimesta.
Tuntuu kuin sivistyskin olisi lakkautettu samalla kuin maaseudunvastaisten toimien ”ansiosta” puolue kuihtui kolmanneksella. Pelko on suuri, että luisu jatkuu ellei keskitytä asioihin.
”Persujen” voiton myötä olisi muiden pitänyt ymmärtää (maaseutu)kansanvastaisen ohjelman saavan tuomion, eikä ajaa läpi entistä toimintaa vaan myöntää totuus ja korjata suuntaa maaseutu- ja kotimaamyönteisemmäksi. Tehotuotanto ja kunnallisen lähidemokratian alasajo alkoi puoluevallan ”menemisestä päähän”.
Toivotaan päiden selviävän ja nöyrän palaamisen ihmisen avuksi tapahtuvan, vaikka palveluiden ja avunsaannin etääntyminen ja hankaloituminen jatkuu ja valta piiloutuu taajamien kammareihin kunta- ja lähidemokratian hiipumisen myötä. ”Ettei vain kurki kuole ennen kuin suo sulaa?”
Kristillisen arvopohjan rapauttaminen on myös syönyt moraalia ja hämärtänyt oikeaa ja totuutta, materia syrjäyttänyt henkevyyden.
J. Ruokoja
Laihia
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
