LUKENUT MIES Elämää kasvun jälkeen
Kun poliitikoilta kysytään tulevia menestyksen tekijöitä, he vastaavat poikkeuksetta, että pitää päästä taas kunnon kasvuun. Jatkuvan kasvun epäilijät eivät pääse eduskuntaan.
Kelan tutkimusosasto keräsi kymmenen eri-ikäistä sosiaalipolitiikan tutkijaa, jotka lähtökohtaisesti tunnustavat, ettei rajallinen maapallo kestä loputonta, kiihtyvää aineellista kasvua. Tutkijat sentään voivat vielä pohdiskella.
Tutkijoiden keskustelu hyvinvointivaltion kohtalosta nykyisen kaltaisen kasvun vääjäämättä kääntyessä on välistä hauskaakin. Mihinkään ratkaiseviin suosituksiin ei päädytä.
Keskustelijat toteavat, että sosiaalipolitiikka on muuttunut osaksi talouspolitiikkaa ja siitä on ”sosiaali” pudonnut pois. He eivät kykene vaikuttamaan tuotantoportaaseen.
Nuoret uskovat henkilökohtaiseen vaikuttamiseen. He päätyvät nopeasti yksityisautoilun kieltämiseen ja lentomatkailun rajoittamiseen. Kohta ollaan taas yhteissaunoissa ja kerrostalojen yhteiskeittiöissä.
Kokeneemmat tunnustavat, että esimerkkinä toimiminen kiinnostaa vain harvoja, koska ihmiset eivät halua joutua naurunalaisiksi. Tarvitaan tasapuolisesti totuttuja oikeuksia leikkaavia lakeja.
Minua vakuuttivat eniten emeritusprofessori Olavi Riihisen viisaat pohdinnat. Riihinen toteaa kylmästi, että resurssien nopea hupeneminen tuo globaalin säännöstelytalouden ja samanlaisen korttiyhteiskunnan kuin meillä oli sota-aikana. Demokratiaa ei siinä maailmassa ole.
Tämä keskustelukirja ei ole lainkaan väheksyttävä yritys. Sen todistivat kilpailevat tutkijakollegat, jotka julkistamistilaisuudessa haukkuivat kirjan (sitä lukematta), Kelan (väärä järjestäjä) ja keskustelijat (kadehdittava mahdollisuus) häpeämättä pataluhaksi.
PEKKA ALAROTU
Kriisi-istunto: dialogi ekologiseen hyvinvointivaltioon siirtymisestä. Toimittaneet Tuula Helme,
Tuuli Hirvilammi ja Kai Alhanen.
291 sivua. Kelan tutkimusosasto.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
