Tutkimusryhmä selvitti merikotkien kuolemia: "Peräti 60 prosentissa kuolinsyy johtui ihmisen toiminnasta"

Tätäkin noin 5-vuotiasta merikotkaa on hoidettu sen ravinnostaan saaman lyijymyrkytyksen vuoksi. Kuva: Johannes Tervo

Lyijymyrkytys on uuden suomalaisen tutkimuksen mukaan merikotkien yleisin kuolinsyy. Merikotkat saavat myrkytyksen syötyään saaliseen tai haaskaan jääneitä lyijyhauleja tai lyijyammusten siruja.

Huomattavan moni merikotka menehtyi myös törmäyksissä sähkölinjoihin, autoihin, juniin ja tuulivoimaloihin.

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran, Luonnontieteellisen keskusmuseon ja WWF:n merikotkatyöryhmän yhteistyöprojektissa tutkittiin vuosina 2000–2014 yhteensä 123 merikotkan kuolinsyyt.

Luonnollisia merikotkien kuolinsyitä, joita oli noin 40 prosenttia tapauksista, olivat muun muassa sukukypsien lintujen reviiritaisteluissa saadut vammat ja erilaiset sairaudet tai nälkiintymiset.

Laittomia ampumisia oli noin viisi prosenttia tutkituista tapauksista.

Merikotkista tehdyt lintuinfluenssalöydökset ja niiden aiheuttamat kuolemat ovat myöhäisemmältä ajalta kuin tämä tutkimus.

"Peräti 60 prosentissa merikotkien kuolemista kuolinsyy johtui ihmisen toiminnasta", sanoo erikoistutkija, FT Marja Isomursu Evirasta.

"Yleisin kuolinsyy oli lyijymyrkytys, joka aiheutti kuoleman hieman yli 30 prosentissa tapauksista. Seuraavaksi yleisimpiä kuolinsyitä olivat erilaiset ihmisen toimintaan liittyvät onnettomuudet, joihin oli menehtynyt lähes neljännes tutkituista merikotkista", Isomursu listaa.

Lyijymyrkytykset olivat yleisempiä Ahvenanmaalla kuin Manner-Suomessa. Ahvenanmaalla lyijyammuksia saa vielä käyttää kaikessa metsästyksessä, mutta mantereen puolella lyijyammukset ovat olleet kiellettyjä vesilintumetsästyksessä vuodesta 1996 alkaen.

Lyijymyrkytyksiä todettiin selvästi enemmän kylmänä vuodenaikana, jolloin merikotkat usein turvautuvat ravinnonhankinnassaan erilaisiin haaskoihin.

Lyijy aiheuttaa merikotkassa halvaantumista, anemiaa ja tyypillisesti hitaan kuihtumisen. Lyijy on haitallista myös ihmisille, erityisesti lapsille ja sikiön kehitykselle, koska se aiheuttaa muun muassa keskushermostovaikutuksia.

Merikotkien elimiä analysoitiin myös elohopean varalta. Elohopeapitoisuudet olivat korkeimmat vanhimmassa, sukukypsien merikotkien ikäluokassa.

Varsinaisia elohopeamyrkytyksiä ei kuitenkaan todettu, eivätkä todetut pitoisuudet enää olleet niin korkeita kuin ne olivat 1960-luvulla.