Arjen näkymättömät viholliset
Kemikaalit ovat läsnä arjessamme kenties vahvemmin kuin koskaan. Siivousaineita löytyy kodeista joka lähtöön ja kengät sekä sohvat suojataan likaa hylkivillä sumutteilla. Tekstiilit tuovat kemiallisen tervehdyksen kaukomailta.
Lainsäädäntö laukkaa aina askeleen perässä. Kun yksi kemikaali kielletään, toinen pulpahtaa tilalle.
Maailman merissä kiertää jo arviolta 100 000 ihmisperäistä yhdistettä. Ne kertyvät kaloihin ja päätyvät lautasillemme. Syömme sen, minkä olemme ympäristöön kylväneet. Seurauksena on heikentynyt vastustuskyky, sairauksia, lisääntymisongelmia sekä kehityshäiriöitä.
Kemikaalien jäämiä mitataan ympäristöstä, mutta niiden lähdettä ei aina tunneta. Tieto kemikaaleista ei välttämättä kulje edes materiaalin valmistajalta tuotteen valmistajalle saatikka sitten kuluttajalle.
EU:n kemikaalisääntely ja Reach-asetus ovat maailman huippuluokkaa.
”Säädökset ovat kuitenkin uusia. Siksi kymmenien tuhansien käytössä olevien kemikaalien läpikäynnissä ollaan vasta alussa. Vie vuosikymmeniä ennen kuin nähdään, mihin näillä säädöksillä päästään. Parempaan suuntaan kuitenkin jo mennään”, arvioi kemikaalituotevalvonnan johtaja Esa Nikunen Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesista.
Kansainvälisellä Tukholman sopimuksella on rajoitettu tähän mennessä 21 pysyvän orgaanisen yhdisteen (POP) käyttöä.
Yksi niistä on tuotteiden pintakäsittelyssä ja palosammuttimissa käytetty PFOS. Kiellosta huolimatta Tullin pistokokeissa sitä löytyy yhä tuontitekstiileistä, nahasta ja sisustustuotteista.
”Tuontia on vaikea valvoa, kun asiaa ei mainita pakkausmerkinnöissä”, toteaa Timo Seppälä Suomen ympäristökeskuksesta.
PFOS:ia korvaavia perfluorattuja yhdisteitä on kehitetty ainakin 58 kappaletta. Osasta on jo ilmennyt haitallisia ominaisuuksia.
Yhdisteitä seulotaan Tukholman sopimuksen alaisuudessa, mutta prosessi on pitkä.
Liki kolmanneksen ihmisten kemikaalialtistuksesta arvioidaan tulevan tekstiileistä, joita kulutetaan kiihtyvällä tahdilla. Pohjoismaissa asuva ihminen hankkii keskimäärin 14 kiloa tekstiilejä vuodessa.
Esa Nikusen mukaan yhden T-paidan valmistamiseen saatetaan käyttää viisi kiloa kemikaaleja.
Paitsi ihokosketuksen kautta, tekstiilien sisältämät myrkyt kulkeutuvat elimistöön myös hengitetyn pölyn mukana.
Fysiologian professori Jorma Toppari Turun yliopistosta kertoo, että huonepölystä on löydetty palonestoaineita ja monia muita epäterveellisiä aineita. Ne voivat haitata lasten hermoston kehitystä ja elimistön hormonitoimintaa. On myös viitteitä siitä, että hormonihäiritsijät edesauttavat lihomista.
Länsimaissa kives- ja rintasyöpä ovat yleistyneet voimakkaasti, kuten myös kehityshäiriöt poikavauvojen sukupuolielimissä.
”Onneksi sentään jotkut ympäristömyrkyt on kielletty”, Toppari toteaa.
Menneisyyden synneistä maksetaan kuitenkin kauan, sillä myrkkyjä on maaperässä ja kaatopaikoilla. Esimerkiksi karsinogeenistä PCB:tä arvioidaan olevan jemmassa satoja tuhansia tonneja.
Kiellettyjä kemikaaleja vapautuu elinympäristöömme vielä pitkään muun muassa vanhoista huonekaluista ja autojen istuimista.
Määräykset tuotteiden sallituista kemikaalipitoisuuksista ja palosuojauksen tarpeesta vaihtelevat maakohtaisesti.
”En ole vielä törmännyt kotimaisiin kalusteisiin, joissa on palosuojaus. Sama koskee muita Pohjoismaita”, Suomen ympäristökeskuksen ylitarkastaja Timo Seppälä sanoo.
MT varmisti asian kahdelta kotimaiselta sohvatehtaalta.
Keskon omistama Insofa Oy Lahdessa valmistaa sohvia Askon, Sotkan ja Kodin Ykkösen valikoimiin. Tehtaan johtaja Markku Remes vastasi, ettei sohville tehdä suojakäsittelyä tehtaalla.
Liiketoimintajohtaja Eira Viitala Pohjanmaan Kalusteesta kertoi, ettei heilläkään käytetä suojakemikaaleja.
Tosin verhoilukankaita hankitaan ympäri maailmaa. Eurooppalaiset ja suomalaiset tukkuliikkeet vastaavat siitä, että heidän välittämänsä kankaat täyttävät EU-asetukset ja, että käsittelymerkinnät ovat kunnossa.
Uudet aineet ovat korvanneet vanhat, mutta moni niistäkin on terveydelle haitallinen.
EU:ssa laaditaan jatkuvasti uusia rajoituksia kemikaalien käytölle.
Esimerkiksi nahkatuotteet eivät saa vuoden alusta enää sisältää kromia. Myös leluista löytyneiden ftalaattien ja bromattujen palonestoaineiden käyttöön on puututtu.
Käytössä on kuitenkin paljon aineita, joiden haitallisuutta ei ole arvioitu. Sellaisia ovat esimerkiksi nanomateriaalit ja mikromuovit, jotka keräävät kemikaaleja ja kuljettavat niitä eliöihin.
Ruotsissa sähkövatkaimista huomattiin irtoavan ruokaan kloorattuja parafiinejä.
Kemikaalien turvallisten raja-arvojen määrittäminen on vaikeaa, jos aineen käyttäytymistä luonnossa ei tunneta. Toinen tuntematon vyöhyke ovat aineiden yhteisvaikutukset.
Kuluttajakemikaalien, kuten lääkkeiden ja pesuaineiden, päästöt tunnetaan huonommin kuin teollisuuden.
Se tiedetään, että lääkkeitä päätyy jätevesien mukana vesistöihin. Esimerkiksi särkylääke ibuprofeenia kulkeutuu Suomessa luontoon noin 11,5 tonnia vuodessa.
Eipä särje särjillä päätä.
KATJA LAMMINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
