Maatila voi tuottaa sosiaalipalveluja

vierasyliö

Maatilat Ruotsissa ja Norjassa

ovat löytäneet uuden elinkeinon sosiaalipalveluiden parissa.

Norjassa maatilat tekevät paljon yhteistyötä koulujen kanssa. Varsinkin erityistarpeita

omaaville lapsille sopii malli, jossa yksi päivä kouluviikosta vietetään maatilalla käytännön askareiden parissa.

Ruotsissa monet maatilat tarjoavat päivätoimintaa, jota kunnan sosiaalitoimi ostaa

vaikeavammaisille ja mielenterveyskuntoutujille.

”Green care” eli toiminta luonnon ja eläinten kanssa sopii

monenlaisten asiakasryhmien tarpeisiin. Esimerkiksi päihdekuntoutuja voi opetella normaalielämän rytmejä, tai dementiaa sairastava ikäihminen voi ylläpitää omaa toimintakykyään.

Ihmisten tapaaminen estää omiin ongelmiin käpertymisen ja työ vie mukanaan.

Suomessa maatilojen mahdollisuudet hyvinvointipalveluiden tuottamiseen ovat vielä melko

rajalliset. Selkein kasvava markkina on perhehoidossa.

Sijaisperheitä toimi vuonna 2005 yli 3 500, ja uusille sijaisperheille on jatkuvasti kysyntää. Sijoituslasten ohella kunnat ovat alkaneet hakea perhehoidon paikkoja myös vanhuksille, jotka eivät enää pysty

asumaan yksinään.

Toinen selkeä ja olemassa oleva malli on maatilojen

toiminta sosiaalisina yrityksinä, jolloin yritys saa palkkatukea vajaakuntoisten työntekijöiden palkkaamiseen. Malli soveltuu niille yrityksille, joilla on tarve

palkatuille työntekijöille ja mahdollisuus käyttää heidän ohjaamiseen hieman normaalia enemmän aikaan.

Mielekkään työn löytyminen on pitkään työttömänä olleelle ihmiselle äärettömän arvokas asia. Sen myötä ihminen pääsee mukaan yhteiskunnan normaaliin toimintaan ja voi kenties välttää ongelmien kasautumisen ja syrjäytymisen kierteen.

Sosiaalisen yritystoiminnan heikkoutena ovat nykyisin sen raskaat paperityön vaatimukset, joihin kaikki eivät ole valmiita ryhtymään. Tässä tarvittaisiin selkeästi parannuksia nykyiseen järjestelmään.

Helpointa tietysti on, mikäli

maatila pystyy palkkaamaan työttömän ihmisen ilmaan

mitään tukijärjestelmiä. Näin toimii esimerkiksi Lehdon

luomuvihannestila Reisjärvellä.

Maatila tekee yhteistyötä

kunnan toimintakeskuksen kanssa ja saa sieltä auttavia käsipareja pientä palkkiota vastaan. Järjestelmä on ollut toimiva ja isäntäpari on kokenut saaneensa näiden kohtaamisten kautta runsaasti omaa elämää rikastuttaneita kokemuksia.

Green care -ajattelun myötä avautuu maatiloille kuitenkin myös muita mielenkiintoisia tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Näihin ei Suomessa kuitenkaan ole valmiita malleja ja käytäntöjä, vaan yrityksen ensimmäisenä haasteena on uuden kokeilusta kiinnostuneiden kumppanien löytäminen ja

ratkaisujen kehittäminen

kokeiluhankkeiden kautta.

Yhteistyö hoitolaitosten kanssa on ollut väylä, jonka kautta monessa muussa maassa on lähdetty liikkeelle. Alkuun voi lähteä pienimuotoisten

kokeilujen kautta, vaikka

virkistyspäivän järjestämisestä

maatilalla. Yhteistyön sujuessa

voidaan edetä säännöllisesti tapahtuvaan toimintaan, josta sovitaan vuositason sopimuksin.

Laitoksessa tai asumispalveluyksikössä asuville ihmisille jo mahdollisuus ulkoiluun sekä eläinten kohtaaminen saattavat olla arvokkaita kokemuksia.

Näin ajatellaan muun muassa

Muurutvirran hoitokodissa, jossa asuu kehitysvammaisia

ja muistisairaita vanhuksia.

Yhteistyötä läheisen Jyrskynvirran kotieläintilan kanssa

ollaan parhaillaan tiivistämässä.

Uusia ratkaisuja kaivataan myös lastensuojelussa ja

erityislasten kasvatuksessa.

Moni lapsi ja nuori tarvitsisi

lisätukea omaan elämäänsä. Osa on ammatillisen avun

tarpeessa, mutta joillekuille

riittäisi tukiperheen olemassaolo, jossa pääsee kokemaan normaalia perhe-elämää.

Ammattilaisten aika on aina kallista, ja omia asioitaan

joutuu helposti kertaamaan yhä uudelleen monien ammattilaisten kanssa. Hoivamaatilalla

on sen sijaan tarjolla aikaa ja yhteistä tekemistä aikuisten kanssa.

Tällaisia lähellä sijaitsevia tukijärjestelmiä, joissa pääsee

harjoittelemaan oman elämän

taitoja turvallisessa ympäristössä, tarvitsisi myös moni

päihde- ja mielenterveyskuntoutuja.

Maatilan kannalta on toki tärkeää, että yhteistyömallien rahoitus saadaan tasolle, joka turvaa toiminnan jatkuvuuden ja mahdollistaa jopa tarvittavien investointien tekemisen.

Palkkaa voi maksaa työntekijälle, joka tekee aidosti tuottavaa työtä.

Korvauskäytäntö kääntyy toisin päin, mikäli kuntoutuja

on jatkuvan ohjauksen ja tuen

tarpeessa. Silloin maatilalle maksetaan kuntouttavan

toiminnan järjestämisestä,

kuten muun muassa Ruotsissa, Norjassa, Hollannissa ja

Italiassa jo tapahtuu.

Sosiaali- ja terveyspalvelut

keskittyvät nykyisellään

vahvasti kuntakeskuksiin ja suuriin kaupunkeihin.

Pyrkimyksenä on ollut asiantuntemuksen kerääminen

niin sanottuihin osaamiskeskittymiin.

Maaseudulta matkat näihin saattavat kuitenkin olla pitkät, ja kynnys lähtemiseen korkealla.

Enontekiössä lähdettiinkin päihdekuntoutusta miettimään aivan uudesta näkökulmasta. Tuloksena syntyi Mettäterapia, jossa mennään yhdessä

luontoon. Laavustelun, luonnossa liikkumisen ja nuotiolla kahvittelun lomassa mietitään elämää yhdessä eteenpäin.

Kokeiluhankkeessa todettiin, kuinka edullista Mettäterapia oli laitoskuntoutukseen

verrattuna. Kun kosketus arkipäivään ei katkennut, olivat myös tulokset pitkäaikaisempia.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen haetaan

parhaillaan uusia ratkaisuja. Toimivia ratkaisuja voi joskus löytää läheltäkin, kunhan asioita uskalletaan välillä ajatella uudella tavalla.

Lisätietoja green care -toiminnasta: www.gcfinland.fi

ANJA YLI-VIIKARI

Kirjoittaja on vanhempi tutkija

Maa- ja elintarviketalouden

tutkimuskeskuksessa.

Avaa artikkelin PDF