VIERASKOLUMNI Ulkopolitiikan valintoja
Valtioiden ulkopolitiikkaa leimaa jatkuvuus. Hallitusten värin vaihtumisesta, joskus jopa valtiojärjestelmän vaihtumisesta huolimatta aikaisempien vuosikymmenten ja vuosisatojen perinteestä säilyy aina jotain.
Suurvaltojen ulkopolitiikkaa ohjaa intressiajattelu ja geopolitiikka – vaikka arvoista usein puhutaankin. Entiset suurvallat säilyttävät nekin ajattelussaan ja toiminnassaan jotain vanhasta ajasta. Meillä pienemmilläkin mailla on oma traditiomme, tapamme tarkastella itseämme ja omaa rooliamme maailmassa.
Suomessa ulkopolitiikan ajattelulla on pitkä perinne. Siihen on kuulunut tietty vaatimattomuus ja vähäeleisyys. Suomi on johdonmukaisesti pyrkinyt aina tekemään hiukan enemmän ja julistamaan hiukan vähemmän. Suomen ulkopolitiikalle on ollut ominaista myös halu ja kyky kuunnella muita.
Presidentti Kekkonen sanoi aikoinaan Suomen haluavan olla enemmän lääkäri kuin tuomari. Se kiteytti kaiken olennaisen kylmän sodan aikaisen Suomen ulkopolitiikan ajattelusta. Eräs diplomaatti määrittelikin aikoinaan Suomen ja Ruotsin ulkopolitiikan eroja niin, että Ruotsi pyrkii olemaan tasapuolisesti huonoissa väleissä kaikkien kanssa. Suomi taas pyrkii olemaan tasapuolisesti hyvissä väleissä kaikkien kanssa.
Kylmä sota on takanapäin, vaikka Ukrainan tapahtumat ovatkin kirvoittaneet uutta vastakkainasettelua ja vanhanaikaista propagandasotaa. Ukrainan kehityskulku testaa kuitenkin omaa ulkopolitiikkaamme.
Jäsenyys Euroopan Unionissa on Suomelle perustavaa laatua oleva seuranvalinta. Olemme sitoutuneet eurooppalaisiin arvoihin. Etujemme mukaista on saada aikaan EU:n yhteisiä kannanottoja myös ulkopolitiikan alueella.
Tiedämme kuitenkin, että suurieleisyys ja mahtipontisuus eivät aina tuota parhaita mahdollisia tuloksia. Tätä mahtipontisuuttakin on viime aikojen Ukraina-keskusteluissa nähty. Presidentti Koivisto aikoinaan varoitti rohkaisemasta muita sellaiseen toimintaan, jonka toteutumisesta ei itse olla valmiita kantamaan vastuuta.
Valtiojohto ja hallitus ovat asemoineet Suomen kannat Ukrainan kriisissä hyvin. Olemme kertoneet omat mielipiteemme selkeästi: Ukrainan kansallista itsemääräämisoikeutta ja alueellista suvereniteettia tulee kunnioittaa. Venäjän toimet Krimillä näyttävät olevan kansainvälisen oikeuden vastaisia. Suomi haluaa kunnioittaa vähemmistöjen oikeuksia kaikkialla ja toivoo aitoa vuoropuhelua sekä kiistojen rauhanomaista ratkaisua.
Mielipiteemme on sanottu selkeästi ja olemme sitoutuneet yhteiseen eurooppalaiseen linjanmäärittelyyn. Emme kuitenkaan halua tehdä sitä tavalla, joka loukkaa naapureitamme, emmekä tavalla joka vähentämisen sijaan lisää vastakkainasettelua.
Suomen ja suomalaisten on syytä pitää päänsä kylmänä ja välttää niin mahtipontisuutta kuin suurten tunteiden lietsontaakin. Äkkikäännöksiä ei nyt kaivata. Euroopassa tullaan tarvitsemaan enemmän sillanrakentajia kuin sillanpolttajia tämänkin kriisin ratkaisemiseksi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
