Ratkaisun avaimia HKScanille: Myydäänkö koko yritys? Osuuskunnat yhteen? Suljetaanko sikateurastamo?

Mitään merkittävää HKScanissa ei tapahdu ilman omistajaosuuskunta LSO:n siunausta. Kuva: Kuvankäsittely: Juho Leskinen

Lihakonserni HKScan nousi julkisuuteen alkuviikolla nopeiden johtajavaihdosten takia, mutta konsernin pitkään jatkunut talouskurimus odottaa pikaisia toimenpiteitä. Velkaa paisuttanut Rauman siipikarjateurastamo ei toimi vieläkään niin kuin pitäisi.

Maaliskuussa aloittavalta toimitusjohtaja Tero Hemmilältä ja hallituksen johtoon valitulta Reijo Kiskolalta odotetaan lähes sateentekijän taitoja tappiokierteen katkaisemiseksi ja HK:n pelastamiseksi.

Yritys- tai omistusjärjestelyt ovat yksi vaihtoehto kriisin laukaisemiseksi.

Varteenotettava ja luonteva vaihtoehto on yhteistyön tiivistäminen Atrian kanssa. Atria tai sen omistajaosuuskunnat eivät ehkä pysty ostamaan HK:ta kilpailusyistä, mutta yhteistyötä voidaan tiivistää myös ilman kauppoja.

Olisiko jo aika laittaa lihaosuuskuntia yhteen? Lihan jalostus Suomessa on tiukasti osuuskuntien peukalon alla ja yhdistyminen vain vahvistaisi tilannetta.

Myös ruotsalaisten viljelijöiden omistama osuuskunta Lantmännen voi olla kiinnostunut lihanjalostauksesta. HKScan on osuuskunnalle tuttu, sillä Lantmännenin toimitusjohtaja Per Olof Nyman istuu HK:n hallituksessa ja tytäryhtiö Cerealian Carl-Peter Thorwid on varajäsen.

Lantmännen on ostanut nopealla tahdilla jalansijaa Suomen elintarvikemarkkinoilta hankkimalla muu muassa Vaasan & Vaasan, Keskon maatalouskaupan ja viimeksi Raision naudanrehut. Lihajalostus sopisi jatkoksi. Kilpailuviranomaiset tuskin kiinnostuisivat kaupasta. Lantmännen omistaa jo kuusi prosenttia HKScanista ja äänivallasta sillä on kymmenys.

Entä mitä tekevät saksalaiset ja tanskalaiset? Danish Crown on harjoitellut yhteiseloa HKScanin kanssa jo ennen.

Vai lähteekö uusi johtotroikka saneeraamaan ja laittamaan konsernin lihanjalostusta kuntoon. Broilereiden osalta tilanne on sikäli otollinen, että broilerin kulutus kasvaa eikä kilpailijoilla ole juuri kapasiteettia vapaana.

Sianlihassa tilanne on toinen ja ylikapasiteettia on kaikilla. Teurastus on toimiala, jossa tiliä alkaa tulla vasta, kun tuotanto pyörii täysillä. Nyt niin ei ole. Sikamäärät ovat laskussa ja tänä vuonna teuraita lienee vähiten koko EU-aikana. Yksi teurastamo joutaa kiinni.

Johdon vaihtaminen on vaatinut siunauksen lihatalon pääomistajalta, LSO Osuuskunnalta.

Mitään merkittävää ei tapahdu ilman osuuskunnan siunausta. Sellaista johtoa ei ole, joka ei kuuntelisi pääomistajaansa herkällä korvalla.

Kiskola on tuttu mies LSO:lle ja sen toimitusjohtajalle Veikko Kempille runsaan vuosikymmenen takaa Broileritalosta. Kiskola johti siipikarjabisnestä ja Kemppi huolehti broilerinlihan hankinnasta alkutuotantojohtajana.

Kentällä on vihjailtu HK­Scanin johdon ja pääomistajan LSO:n linjaeroista. Entisen toimitusjohtaja Jari Latvasen on katsottu huolehtineen, ettei yhtiötä pilkota. Hänet tunnetaan bisnesorientoituneena, kun Hemmilä ja Kiskola ovat ehkä lähempänä tuottajaa ja omistajia.

Tekikö Latvanen jotain virheitä? Tuskinpa, mutta tappioputkea hänkään ei saanut oikenemaan.

Rauman siipikarjatehtaan tarina alkoi jo ennen Latvasen kautta. Hankkeen jälkipyykki on vielä pesemättä. Tehtaan luvattiin maksavan 80 miljoonaa euroa, mutta rahaa paloi 130 miljoonaa.