Metsät susien ruoka-aitaksi?
Alkuvuodesta valmistui uusi sudenhoitosuunnitelma, jossa vastoin maaseudun ihmisten tahtoa asetettiin tavoitteeksi susikannan kasvattaminen. Aikaisemmin riitti 20 lisääntyvää paria, uuteen hoitosuunnitelmaan kirjattiin 25 lisääntyvää laumaa. Lisäys on siis melkoinen!
Jo hoitosuunnitelman valmisteluvaiheessa esitettiin epäilyjä, mistä susille ruokaa?
Tiheimmän susikannan alueilla on maamme, ja samalla maailman viimeiset metsäpeurat. Mutta sen enempää Suomen Riistakeskus kuin luonnonsuojelijoiksi itseään kutsuvat eivät tunne huolen häivää metsäpeuran tilasta, pääasia että susi lihoo ja voi hyvin.
Peuroja ei toki ole kaikkialla siellä missä susia, mutta hirviäpä on. Siispä kasvatetaan hirvikantaa niin, että näille lähes jumaleläimille riittää ruokaa. Tätä heittoa varmaan monet pitävät täysin pähkähulluna päähänpistona ja huulena, mutta mitä vielä.
Nyt on tehty suunnitelmat ensisyksyn hirvijahtia ajatellen ja lupahakemukset jätetty. Joillakin alueilla tämä hirvikannan kasvatus ilmeisesti alkaa jo ensi syksynä.
Niin sanotuilla susialueilla on tavoitekannaksi paikoin asetettu yli neljä hirveä tuhannella hehtaarillaa! Tässä on huima nousu nykyiseen hirvikantaan.
Mieleen tulee väistämättä, onko tässä tälläkään kertaa kysytty maaseudun ihmisen mielipidettä? Onko kysytty tässäkään asiassa metsänomistajan mielipidettä? Onko kysytty tieviranomaisten mielipidettä? Vastaus kaikkiin lienee sama: Ei ole!
Hirvikannan kohottaminen tuolle tavoitellulle tasolle lisää takuuvarmasti metsätuhoja. Kenen tilipussista ne ovat pois? Eivät ainakaan siellä toimistopöydän takana istuvan virkamiehen, vaan sen maaseudun ihmisen ja metsänomistajan.
No, entäpä, kuka on homman maksumiehenä?
Ei ainakaan se kaupungissa istuva luonnonsuojelija, vaan homma lankeaa metsästäjien maksettavaksi kohonneina lupamaksuina.
Asia, johon kohonnut hirvikanta myös vaikuttaa aivan varmasti, on liikenneturvallisuus. Hirvikolarit tulevat lisääntymään, vakuutusmaksut kohoavat, tienpidon kustannukset kohoavat.
Ja valitettavasti kolarien myötä tulee myös vammautumisia.
Pitää muistaa, että tämän hulluttelun ja oivalluksen takana eivät ole ne paikalliset metsästäjät, eivätkä metsästysseurat. Kyllä suuntaviivat metsästykselle, samoin kuin hirvenpyyntiluville, tulevat ylhäältä ja meidän rivimiesten tehtävänä on toimia saamiemme ohjeiden ja määräysten mukaan, oli se mielestämme järkevää tai ei.
Tämä hirvikannan kasvattaminen on asia, johon tulee paitsi paikallisten Metsänhoitoyhdistysten myös MTK:n ja maanomistajien ottaa tiukasti kantaa. Varsinkin, kun monelta eri taholta on veikattu, että Suomi lähtee uuteen nousuun nimenomaan metsätalouden myötä.
Jari Hämäläinen
metsästävä metsänomistaja
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
