vierasyliö Työtä tutkivan turismin avulla

Ministeri Antti Tanskanen pohti

(HS 13.9.) EU:n jäsenmaiden

sisäistä epätasapainoa. Yksillä on paljon rahaa ja toisilla korkea työttömyys.

Tanskanen kaipasi uusia konsteja tilanteen hoitoon esittäen vaihtotaseen ylijäämään perustuvaa normia, jolla vauraat maat velvoitettaisiin lahjoittamaan osan ylijäämästään EU:n investointirahastoon. Sieltä rahaa jaettaisiin erilaisiin aineellisiin ja henkisiin rakenneinvestointeihin työttömyyden riivaamissa maissa. Lainoituksen asemasta heikossa hapessa oleville EU-maille pyrittäisiin luomaan näin työpaikkoja.

Velvoiteratkaisu on vastenmielinen EU-kansalaisille. Sen muuttaminen vapaaehtoiseksi työn järjestämiseksi siten, että siitä olisi iloa myös maksajille, voisi vedota paremmin kansalaisiin. Tämä toteutuisi käyttämällä hyväksi maailman nopeimmin kasvavaa elinkeinohaaraa, matkailua. Samalla se elvyttäisi elinmahdollisuuksia maaseudulla ja hajaseutualueilla.

Matkailuala työllistää jo nyt Euroopassa yli kymmenen miljoonaa ihmistä. Suomenkin kansantaloudessa 185 000 kansalaista kaikkiaan 27 000 yrityksessä saa suoraan elantonsa matkailusta.

Turistien vuotuinen määrä

meillä lähentelee kahdeksaa miljoonaa henkilöä. Luku kasvaa viisi prosenttia vuodessa. Siitä kertyy maallemme kuuden miljardin euron verotulot.

Jotta alaa voisi perustellusti

käyttää EU-tasolla kasvu- ja työllisyyspolitiikan ohjausvälineenä, tulee turismille luoda ”yhteiskunnallinen” tavoite.

Unionin suuri ongelma on ollut sen toiminnan hyväksyttävyys ruohonjuuritasolla. Ylätason valistusohjelmillaan EU ei ole onnistunut saamaan ”hyvää sanomaansa” perille jäsenmaittensa äänestäjille.

EU-kansalaisten ennakkoluulot paitsi Brysseliä myös toisiaan kohtaan ovat pikemminkin jyrkentyneet. Unionin jäsenmaat kiistelevät erilaisista etuuksista, ei vähiten maatalouden piirissä, omien kansalaistensa hyväksi.

Osapuolia ovat esimerkiksi Pohjola ja Välimeren maat.

Toisten kulttuurien ymmärtämyksen lisääminen yhdistettynä matkailuun olisi mahdollisuus 500 miljoonan EU-eurooppalaisen yhteisyyden kehittämisessä. Tätä mahdollisuutta ei normituristille nyt tarjota. Pelkästään kielikynnyksen takia turistit eivät saa paljonkaan irti parin viikon rantalomallaan kohdemaansa todellisuudesta ja

ihmisten elämästä.

Ratkaisu olisi kohdemaan

arkielämään ”perehtymisloma-järjestelmän” luominen EU-maiden kesken. Ajatuksena on yhdistää vapaaehtoinen perehtyminen lomamaan arkipäivään.

Suomen osalta kurssit vietäisiin suurelta osin kärkikolmion ulkopuolisille alueille. Maaseudun oloissa Euroopan metropolien asukkaat näkisivät konkreettisesti, mitä on metsänviljely ja maatalous käytännössä Pohjolan oloissa. Tämä uhrautuminen korvattaisiin ”ylijäämämaasta” tulevalle turistille halvemmalla

matkan hinnalla. Alennuksen korvaisi osallistujille matkan jälkeen EU.

Kustannukset tulisivat monin verroin takaisin työttömyyden riivaamissa ”perehtymisloman” kohdemaissa syntyvästä toimeliaisuudesta, kun majoitus, ruokailu, liikenne, opetus ja niin edelleen työllistäisivät kyseisen

maan kansalaisia erityisesti ruuhka-Suomen ulkopuolella.

Parin päivän kurssin aiheista, joiden tulisi olla mahdollisimman maanläheisiä, ei ole pulaa.

Esimerkiksi Kreikassa suomalaisturisteille järjestettävät

lomakurssit paneutuisivat muun muassa maan työelämään, energiatuotantoon, sosiaali-, koulutus- ja asumiseen liittyviin asioihin. Kurssiin osallistujat

saavat ahkeroinnistaan todistuksen, jonka leimalla turisti saa kotiin palattuaan luvatun alennuksen matkastaan.

Byrokratian lieventämiseksi ohjelman organisointi on liitettävä joko ministeri Tanskasen esittämään jo toimivaan EU:n investointirahastoon tai EU-maiden väliseen Erasmus-

opiskelijavaihto-ohjelmaan.

Tämän opiskelijoihin rajatun ohjelman kansantaloudellinen

vaikutus kohdemaissaan on merkittävä, esimerkiksi Saksassa sen tuoma lisä maan bkt:hen on 1,2 miljardia euroa.

Suomeen ohjelma toi viime vuonna 7 500 opiskelijaa, meiltä Eurooppaan lähti 3 500 nuorta.

Euroopan unioni voisi nyt kannustaa ylijäämämaiden kansalaisia matkailemaan alijäämämaissa.

Kun tämä järjestely pääsee vauhtiin, vastaavat tuetut EU-maiden kansalaisten matkat voitaisiin laajentaa kaksisuuntaisiksi kaikkien 28 jäsenmaan kesken. Silloin määritetään jäsenmaiden väestömääriin suhteutetut alennusmatkojen määrät, subvention suuruus sekä tasapuolinen kohtelu

jäsenmaille turistimäärien suhteen.

Kun matkailun ja opetuksen infrastruktuuri on Euroopassa jo pääosin olemassa, tämä ajatus toteutuisi nopeasti pienillä

investoinneilla piristämään stagnaatiovaiheessa olevaa Eurooppaa.

Työllisyyttä ja Euroopan

kilpailukykyä hoitavan komission varapuheenjohtaja Jyrki Kataisen ajatus on saada liikkeelle massiivinen 300 miljardin kasvupaketti. Nipistämällä

siitä puoli prosenttia tähän

reaalitalouden käytännön ohjelmaan, hänellä on mahdollisuus kaivertaa nimensä Euroopan elvyttäjien kunniatauluun.

ARI VALJAKKA

Kirjoittaja on eläkkeellä

oleva päätoimittaja.

Avaa artikkelin PDF