Uupumuksesta noussut toteutti unelmansa
Yrittäjän päivät ovat pitkiä. Paula Ahokas uskoo jaksavansa, koska työ on mielekästä. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoTORNIO (MT)
Torniolainen Paula Ahokas, 42, tietää kokemuksesta, ettei uupunut välttämättä tunnista omaa tilaansa. Hänkin hakeutui aikanaan lääkärin puheille vain fyysisten oireiden takia, tajuamatta olevansa henkisesti aivan lopussa.
Uupuneelle suorittajalle tyypilliseen tapaan hän pani hanttiin, kun lääkäri määräsi jäämään sairauslomalle.
”Ei se onnistu, en pysty!”
Onneksi lääkäri ilmoitti, että nyt on pakko – muuten et pian pääse enää sängystä ylös.
Toipumiseen meni vuoden verran. Puoli vuotta jo siihen, että olo alkoi tuntua vähän paremmalta.
Kun Paula pääsi ylös uupumuksen alhosta, hän päätti, että nyt jos koskaan on aika toteuttaa unelma ja perustaa oma liike.
Ahokkailla on parikymmentä lypsylehmää. Sonnivasikat kasvatetaan itse. Yhteensä eläimiä on viitisenkymmentä päätä.
Paula on alun perin kaupunkilaistyttö, jolle ei koskaan ole syntynyt suurta intohimoa karjan hoitoon.
”Jo heti alussa miehen kanssa sovittiin, että jos en viihdy, saan mennä muualle töihin.”
Hän joutui kuitenkin ”karjan vangiksi”, kun mies sairastui pahaan nivelpsoriasikseen. Se johti vuosien työkyvyttömyyteen.
Vuoden päivät miehelle maksettiin sairauspäivärahaa ja hän oli oikeutettu lomitukseen. Sen jälkeen lomittajaa ei enää saanut, vaikka sairaus jatkui.
Paulan oli pakko hoitaa navetassa kahden ihmiset työt.
Lisäksi oli pienet lapset.
Esikoinen valvotti vanhempiaan kolmivuotiaaksi asti.
Kaksi vuotta myöhemmin syntynyt tyttö nukkui aluksi hyvin. Sitten kaikki muuttui.
Lapsi joutui korvien putkitusleikkaukseen, jonka aikana tapahtui jotakin odottamatonta.
”Ilmeisesti nukutus ei onnistunut kunnolla.”
Tyttö sai pahan trauman, joka johti siihen, että hän heräsi joka yö kahden tunnin välein huutamaan kauhuaan.
Vanhempien unet jäivät kuukausien ajan olemattoman vähäisiksi.
Samoihin aikoihin perheen lähipiirissä sattui vielä kaksi kuolemantapausta. Paulan 36-vuotias sisar kuoli rutiinileikkauksen jälkeen ja isä nopeasti edenneeseen keuhkosyöpään.
Kukaan ei huomannut, miten uupunut Paula oli.
Perheessä mies sairasti ja Paula oli se terve. Se vahva, jonka piti hoitaa asiat.
”Aika meni muista huolehtimiseen, ei siinä ehtinyt ajatella itseään.”
Ystäväpiiristäkään ei löytynyt tilanteeseen tarttujaa, sillä kiireisellä ja väsyneellä Paulalla oli tuolloin olemattoman vähän sosiaalisia kontakteja.
Yksi tukiryhmä sentään oli: Pro Agrian Ammuu-hankkeen työnohjausryhmä. Sen neljä emäntää olivat tiivis ja toisistaan välittävä joukko.
Näiltä naisilta väsymyksen lamaannuttama Paula sai käskyn hankkia tyttärelleen apua. Leikkiterapia palautti tytön yöunet.
Paulan uupumus paheni kuitenkin edelleen. Hän ei tajunnut sitä.
”Maitotilalla on muutenkin koko ajan väsynyt, kun joutuu nousemaan aikaisin, vaikkei ole aamuihminen.”
Lääkäriin hän hakeutui vasta, kun ei ollut nukkunut kolmeen yöhön. Tarkoitus oli vain hakea unilääkeresepti.
Samalla hän aikoi kysyä, miten saisi kuriin rajusti hakkaavan sydämensä, jotta jaksaisi puurtaa eteenpäin.
Lääkäri pysäytti oravanpyörän. Hän diagnosoi työuupumuksen ja ilmoitti, ettei vaihtoehtoja ole. Sairauslomalle on jäätävä ja sillä selvä.
Toipumisen tueksi määrättiin uni- ja masennuslääkitys.
Paulan toipumiseen meni vuosi. Sitä hidasti se, ettei lomittajia aina saanut. Silloin kahden sairaan oli hoidettava navettatyöt keskenään.
Nyt asiat ovat paremmin. Paulan miehelle on löytynyt tehokas lääkitys ja hän pystyy taas tilan töihin.
Paula jatkaa aamuin illoin navetassa, mutta nyt hänellä on muutakin: toteutunut haave, oma liike Tornion keskustassa.
Karamellinkauniissa liikkeessä myydään uutta ja vanhaa sisustus- ja lahjatavaraa.
Paulan haaveena on, että perhe saisi jatkossa elantonsa liikkeestä.
”Mies on luvannut, että jos tämä elättää meidät, lehmistä voidaan luopua.”
Liikkeen perustaminen johti siihen, että Paulan mies joutuu hoitamaan aiempaa enemmän kotitöitä. ”Olen huomannut, että on turha heittäytyä marttyyriksi ja ajatella, ettei kukaan muu selviä näistä minun töistäni. Kyllä selviää.”
Lasten mielestä isän ruuat ovat jopa parempia kuin äidin, niissä kun ei voita eikä kermaa säästellä.
Paula tiedostaa, että nykyisessäkin elämäntilanteessa on uupumisen vaara. Navettatöiden ja oman liikkeen yhdistelmä on kuluttava.
Stressiä tuo sekin, että mies ja lapset valittavat yhteisen ajan puutetta.
Oma liike antaa toisaalta voimaa, sillä työ on juuri sitä, mitä hän haluaa tehdä.
”Ja tässä voi laittaa oven lukkoon, jos on tarvis. Navetassa ei voi, lehmät on pakko lypsää sairaanakin.”
Voimaa saa siitäkin, että uni maittaa taas.
Muille hän antaakin selkeän ohjeen: ”Uni on äärettömän tärkeää. Jos et pysty nukkumaan, hae apua.”
SATU LEHTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
