Kansa koristautuu nyt pöytälaatikon perintöhopeilla
Blogit ja yhteisöpalvelut, kuten Facebook ja Instagram, ovat saaneet käsityövillitykset leviämään entistä vauhdikkaammin. Erityisesti muotiin näyttävät nousseen erilaiset kierrätysmateriaalit.
Kahvipaketeista tehtyjen korien ja virvoitusjuomatölkkien avauslenkeistä tehtyjen asusteiden jälkeen muotiin on tullut vanhojen lusikoiden vääntely koruiksi, koriste-esineiksi tai tarve-esineiksi.
Ja jos jostain, niin vanhojen maalaistalojen kätköistähän koristeellisia lusikoita varmasti löytyy! Lisäksi taivuteltavaa saa helposti ja varsin edullisestikin kirpputoreilta.
Käsityöammattilaiset Arja Aalto-Viittala ja Anu Lahti ovat tehneet kymmenistä kirpputoreilta haalimistaan lusikoista muun muassa sormuksia, korvakoruja, rannekoruja ja rintakoruja. Miehetkin ovat saaneet osansa, maskuliinisista lusikoista on syntynyt muun muassa solmioneuloja ja kalvosinnappeja.
Viime viikolla julkistettiin kaksikon luomuksista koottu kirja työohjeineen tavallisille kotiväkertäjille.
Aalto-Viittalan mukaan lusikoiden taivuttelu on helppo ja ennen muuta edullinen harrastus. Alkuun pääsee työkaluilla, jotka todennäköisesti löytyvät ainakin jokaisen autonomistajan työkalupakista.
”Yksinkertaisimmillaan esimerkiksi kaulariipuksen tekemiseen tarvitaan leikkurit, pihdit ja viila”, Aalto-Viittala toteaa ja muistuttaa, että hopea on pehmeänä metallina helppo käsitellä.
Taivuttelun makuun päästyään omaa korutaiteilijan työkalupakkiaan voi kartuttaa erilaisilla kovilla ja pehmeillä vasaroilla, kaasupolttimella ja juotospihdeillä sekä kultasepän sahalla.
Tarvikkeita myyviä liikkeitä ei ole juuri muualla kuin isoissa kaupungeissa. Korujen askartelusta on kuitenkin tullut jo niin suosittua, että nettikaupoista tarvikkeita ja työkaluja saa helposti tilattua, Aalto-Viittala vinkkaa.
Kun harrastuksessa on päässyt alkuun, mielikuvituskin kehittyy. Aalto-Viittala asettaa eteensä pöydälle kaksi korua, jotka on kumpikin tehty tuttuakin tutummasta ruusulusikasta.
Lopputulos on kuitenkin täysin erilainen: Toisessa ruusu on hyödynnetty kokonaan, kukka on leikattu pois ja jäljelle on jätetty vain varressa olevat lehdet.
Lahti puolestaan esittelee kahta ruusulusikasta tehtyä sormusta. Ne ovat keskenään muuten identtiset, mutta toisen pinta on skrympattu eli siihen on kohdistettu hetkellisesti kova lämpö. Lopputulos on huomattavasti kiiltäväksi jätettyä rujompi.
Lahti ja Aalto-Viittala kehottavat lusikkakoruista innostuvia varmistumaan siitä, että materiaaliksi valikoituvat lusikat ovat varmasti hopeaa.
Materiaali on helppo varmistaa lusikan varressa olevista leimoista.
Yksi leimoista ilmaisee esineen hopeapitoisuuden. Tyypillisimmin leimassa olevat luvut ovat Aalto-Viittalan mukaan 813 tai 830. Luvut kertovat, montako promillea esineen painosta on hopeaa.
Loppuosa seoksesta on kuparia.
Hopeapitoisuuden lisäksi lusikoissa pitää olla leima, joka kertoo esineen valmistajan nimen.
Listaa hyväksytyistä valmistajista ylläpitää Suomessa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes.
Alpakkaa korujen valmistukseen ei pidä käyttää. Alpakka eli nikkelimessinki valmistetaan kuparista, nikkelistä ja sinkistä. Yleisesti allergisoivaa nikkeliä voi alpakassa olla Lahden mukaan jopa 15 prosenttia.
”Vaikka ei olisi nikkelille allerginen, pitkäaikainen ihokosketus voi altistaa allergian puhkeamiselle.”
Juhani Reku
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
