Alkoholismihoidon saatavuudessa on Suomessa isoja alueellisia eroja – vertaistukiryhmiä löytyy silti lähes kaikkialta maasta
Alkoholismi on tappava sairaus, jonka vuoksi ihminen ei pysty hallitsemaan juomistaan. Empatia ja läheisten apu ovat sen hoidossa korvaamattomia.
Anonyymit alkoholistit tarjoaa tukea juomisen lopettamiseen. Ryhmissä jaetaan kokemuksia ja kannustetaan toisia pysymään raittiina. Kuva: Jutta Mykrä”Minun mielestä join kuin kaikki muutkin. Kaikkihan joskus herää putkasta ja sammuu joskus lumihankeen. Kaikki tappelee joskus kännissä oman isänsä kanssa, se on normaalia ja kuuluu elämään.”
Näin kuvaa juomistaan 34-vuotias Joonas, jonka tarina löytyy Jussi Kinnusen, Piia Sumupuun ja Tommi E. Virtasen alkoholismia ja raitistumista käsittelevästä kirjasta Vapaa valitsemaan.
Moni kirjan tarinoista on samanlainen kuin Joonaksen. Niissä alkoholistiperheessä kasvanut lapsi vannoo, että hänestä ei tule aikuisena samanlaista. Alkoholin tullessa elämään se kuitenkin vie mennessään.
Vaikka moni kirjan todellisista henkilöistä on ymmärtänyt jo varhain juomisen aloitettuaan olevansa matkalla alkoholismiin, juominen jatkuu ja kärjistyy. Tarinoitaan kertovien ihmisten juomista leimaa häpeä, salailu ja kyvyttömyys lopettaa, vaikka haluaisi.
”Ne ovat alkoholismiin kuuluvia piirteitä. Kyseessä on riippuvuussairaus, jonka seurauksena alkoholia käyttää silloinkin kun tietää, että ei pitäisi. Juomisesta tulee pakonomaista”, kertoo A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Olavi Kaukonen.
Alkoholismi on sairaus, joka on Suomessa työikäisten ihmisten yleisin kuolinsyy.
Alkoholismi ei kuitenkaan tarkoita yksiselitteisesti samaa kuin alkoholin suurkulutus.
Kaikki suurkuluttajat eivät ole alkoholisteja, eivätkä kaikki alkoholistit välttämättä juo muita runsaammin. Sairautta kuvaa ennemmin juuri kyvyttömyys hallita omaa juomistaan.
Kaukosen mukaan sairauden kehittyminen tapahtuu ajan saatossa ja yksi riskitekijä on juuri runsas juominen.
”Suomessa on 500 000 alkoholin suurkuluttajaa. Perusterveydenhuollossa pyritään havaitsemaan heidät ja estämään suurkulutuksen muuttuminen alkoholismiksi.”
Kaikkia ei kuitenkaan ehditä auttaa, eivätkä kaikki alkoholistit edes ymmärrä sairastavansa.
Yleisradion vuonna 2017 tekemän jutun mukaan Suomessa on peräti 400 000 alkoholistia. Heistä kolme neljäsosaa on työssäkäyviä.
Kuten 34-vuotiaan Joonaksen tapauksessa, monet alkoholistit pyrkivät selittämään juomistaan itselleen ja muille. Monesti hoitoon hakeudutaan vasta, kun kohdalle sattuu jotain syvästi järkyttävää.
Suomessa hoitoa tarjoavat useat tahot, mutta sen saatavuudessa on suuria alueellisia eroja.
A-klinikkasäätiön Olavi Kaukonen kertoo, että hoitoon pääsy on helpompaa suurissa kaupungeissa, vaikka niidenkin välillä on eroja. Sen sijaan maaseudulla erikoispäihdehoitoa on vaikeampi saada.
Maaseudun alkoholisteille apua tarjoavat kuitenkin esimerkiksi Anonyymit alkoholistit eli AA-ryhmät, joita on ympäri Suomen.
”Ryhmiä on Suomessa noin 630 ja ne ulottuvat Utsjoelta Hankoon. Välimatkat pohjoisessa ovat toki pidempiä, mutta ihmiset ovat tottuneet niihin. Jos pohjoisen ihminen ajaa pullon perässä sata kilometriä, niin ajaa hän myös AA:n perässä”, kertoo Anonyymeistä alkoholisteista apua saanut Mika.
Mika esiintyy jutussa vain etunimellään, sillä AA:n perinteiden mukaisesti jäsenet pysyttelevät nimettöminä.
AA on Yhdysvalloissa 1930-luvulla alkunsa saanut alkoholismin hoitokeino, joka perustuu toipuvien alkoholistien toisilleen tarjoamaan vertaistukeen.
Hoidon kehittivät lääkäri Robert Smith ja pörssimeklari William Willson. Hoitomuoto perustuu kahdentoista askeleen ohjelmaan, joka antaa toipuvilla alkoholisteille selkeästi jäsentyneen polun seurattavaksi.
Anonyymien alkoholistien ohjelman pohjalta on kehitetty myös niin kutsuttu Minnesota-hoito. AA:sta poiketen tämä hoitomuoto on maksullinen.
Minnesota-hoitoa Suomessa tarjoavien Fenix-klinikoiden toimitusjohtaja ja päihdeohjaaja Eero Kyhä kertoo, että hoidon hinta on 6 500 euroa. Siihen sisältyy noin kuukauden mittainen laitoshoito, jota seuraa yksitoista kuukautta kestävä avohoito.
”Se on valinta vuoden viinojen ja vuoden hoidon välillä”, Kyhä sanoo.
Vuoden mittaisen hoitojakson lisäksi potilas saa elinikäisen oikeuden osallistua viikon mittaisiin intervallihoitoihin.
Kyhä kertoo, että viikon hoitojaksoon voi osallistua veloituksetta vaikka viiden vuoden raittiuden jälkeenkin.
Minnesota-hoito perustuu kahdeksaan aksioomaan, jotka tarjoavat kahdentoista askeleen tavoin toipuvalle alkoholistille järjestystä ja selkeyttä elämään. AA:n askeleet ovat toimineet aksioomien esikuvina, mutta näissä kahdessa mallissa on silti runsaasti eroja.
Kyhän mukaan selkein yhtymäkohta on ajatus alkoholismista sairautena. Lisäksi molemmissa toistuu ajatus alkoholismista koko perheen sairautena.
Kyhän mukaan tämä ajatus näkyy kuitenkin voimakkaammin Minnesota-hoidossa, jonka laitosjaksoon sisältyy läheisviikkoja.
A-klinikkasäätiön toimitusjohtajan Olavi Kaukosen mukaan eri hoitomuotojen välillä ei ole huomattu merkittäviä eroja siinä, pysyykö raitistunut alkoholisti raittiina. Sen sijaan on huomattu, että raitistumista tukevalla päihdetyöntekijällä on suuri vaikutus siihen, raitistuuko hoitoon tullut ihminen vai ei.
”Jotkut työntekijät voivat rakentaa paljon kestävämpiä ja kantavampia hoitosuhteita kuin toiset. Tähän vaikuttaa päihdetyöntekijän empaattisuus ja kyky asettua hoidettavan asemaan.”
Esimerkiksi AA:ssa saman kohtalon kokeneiden apu ja tuki on havaittu hyvin tehokkaaksi tavaksi tukea alkoholistia hänen kuntoutuessaan.
Raitistunut alkoholisti Mika kertoo, että raitistumisen jälkeen moni kokee ”pientä AA-humalaa”. Oman juomisen loppuessa ihminen on hänen mukaansa usein niin onnellinen, että tahtoisi alkaa raitistaa naapureitaankin.
Hänen mukaansa raitistuminen tuo elämään ulkoisen muutoksen lisäksi myös sisäisen muutoksen.
”Se ei ole vain sitä, että haisee ja huojuu vähemmän. Raitistuminen saa ihmisen luopumaan minä-keskeisestä ajatusmallista. Silloin ottaa paremmin huomioon muut ihmiset.”
Samaa kertoo myös Felix-klinikoiden Eero Kyhä. Hänen mukaansa raitistuminen on kuin uuden elämän alku.
”Alkoholismi vie lopulta kaiken elämänilon. Kun siitä pääsee, tulee vapaus, ilo ja mielenrauha.”
Silti molemmat miehet muistuttavat, että sairaus seuraa raitistumisen jälkeenkin. Vuosikymmeniäkin raittiina ollut alkoholisti saattaa joutua uudelleen sairauden alhoon. Tämä vaara on selvä myös vuosia raittiina olleelle Mikalle.
”Olen alkoholisti, jonka tavoitteena on, että en enää koskaan juo.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
