Korkeasaaren rehukattaus on puoliksi kotimaista
Kamelit mutustelevat ahkerasti kotimaista heinää, jota hankitaan sopimusviljelijöiltä. Naaras on syntynyt Ruotsissa ja sen jo kookkaammaksi kasvanut poika kuusi vuotta sitten Korkeasaaressa. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoKorkeasaaren rehukeittiö sijaitsee hallintorakennusten naapurissa saaren pohjoispäässä. Sieltä jaellaan päivittäin rehulähetyksiä eläintarhan eri yksiköille.
Ruokinnassa käytetään hyväksi uusinta tietoa ravitsemuksesta, rehutilauksista vastaava kuraattori Kristina Renqvist kertoo. Käytössä ovat eurooppalaisen eläintarhayhdistyksen ruokintaohjeet.
”Meillä ei valitettavasti ole omaa ravitsemusasiantuntijaa. Mielellään kyllä otettaisiin, jos Helsingin kaupungin budjetti antaisi myöten.”
Yksi viimeaikaisista mullistuksista koskee apinoita. Apina saa edelleen herkutella banaaneilla, mutta hedelmien osuutta on tutkimustiedon perusteella jouduttu ruokavaliossa supistamaan.
Paljon hedelmiä syövillä eläintarhojen apinoilla on havaittu ripulia ja muita ruuansulatusongelmia. Tämän arvioidaan johtuvan siitä, että nykyajan jalostetut hedelmät ovat paljon makeampia kuin trooppisessa sademetsässä kasvavat alkumuotonsa.
”Makeita hedelmiähän ne mielellään söisivät, mutta vihannekset ovat huomattavasti terveellisempiä.”
Hedelmänsyöjän ruokavaliosta onkin nyt noin neljännes hedelmiä ja loput vihanneksia, esimerkiksi kiinankaalia, porkkanaa, maissia ja parsakaalia.
Renqvist vastaa ruokinnan suunnittelusta yhdessä eläinlääkärin kanssa. Hän on seurannut ruokinnan muutoksia 70-luvun puolivälistä, jolloin hän aloitti Korkeasaaren eläintenhoitajana.
”Silloin käytettiin vielä kotimaisia tuotantoeläinten rehuja. Ne ovat osoittautuneet melkein kaikille meidän eläimillemme liian voimakkaiksi. Luonnossahan eläimet joutuvat elämään aika köyhällä ravinnolla.”
Kotieläinrehujen sijaan on otettu käyttöön eläintarhojen eri lajeille kehitettyjä pellettejä. Niitä tuodaan esimerkiksi Englannista ja Belgiasta.
”Pellettien lisäksi kaikki eläimet saavat vähän luonnollistakin ruokaa, jotta niillä olisi jotain tekemistä. Hedelmiä roikotetaan puusta ja muutakin syötävää ripotellaan ympäri häkkiä.”
Kotimaisista rehuista kelpaavat Suomen Rehun pororehu ja kanarehu. Porojen talviruokintarehua kuluu niin paljon, että se ajetaan rehukeittiön ohi suoraan käyttöpaikoille kuten heinäkin.
Korkeasaaren rehulasku oli viime vuonna noin 260 000 euroa ilman työkustannuksia. Ostot kotimaasta olivat Renqvistin mukaan noin puolet hankintojen arvosta.
Heinää ostetaan eteläsuomalaisilta sopimusviljelijöiltä. Kotimaasta hankitaan myös nautaa, possua, särkikalaa, silakkaa, vehnää, kauraa, marjoja, vihanneksia, oksia, jäkälää, kerppuja ja jopa muurahaisenmunia.
Ennen vanhaan Korkeasaareen haettiin hylkyruhoja lähimmiltä teurastamoilta. Enää se ei kannata. ”Nyt pitäisi lähteä niin kauas, että tulee halvemmaksi hankkia possunpotkaa tai naudanrintaa tukusta.”
Osa vehnästä idätetään rehukeittiössä. Sitä annetaan monille linnuille, myös kenguruille. ”Idut ovat äärimmäisen terveellisiä ja ne myös maistuvat eläimille.”
Kerppuja otettaisiin vastaan nykyistä enemmän vuohien ja metsäpeurojen talviravinnoksi. Niitä ostetaan 4H-yhdistyksiltä, mutta toivottuihin tilausmääriin ei ole moneen vuoteen ylletty.
Suurin vaikeus lienee kuivatus, Renqvist arvelee. Korkeasaaressa ei kuivatustilaa ole. ”Äärimmäisen kiitollisia olisimme, jos saisimme kerppuja enemmän.”
Pihlajanmarjaa kerätään terttuina pakkaseen osin Korkeasaaren mailta. Renqvist on itsekin osallistunut keruuseen. ”Pihlajanmarjalle on vaikea löytää oikeaa hintaa ja toimittajia.”
Pihlajanmarjat maistuvat kotimaisille linnuille. Karhutkin tykkäävät kirpeästä marjasta.
Aina tervetulleita ovat kolarihirvet ja -peurat. Ne menevät suoraan kissalaaksoon eläintenhoitajien paloiteltaviksi. Kun karhut alkavat heräillä, nekin saavat osansa tieliikenteen riistasta.
Viime syksynä kolarieläimiä saatiin poliisin kautta melko mukavasti, suurin piirtein kerran viikossa.
Korkeasaaren kotimaiseen riistaan kuuluvat myös Helsingissä villiintyneet citykanit. Niillä on muitakin ottajia, sillä yksi jos toinenkin luvan saanut metsästäjä syö saaliinsa itse. Samoille apajille on ilmaantunut myös citykettuja.
”Citykanin kilohinta on sitä luokkaa, että sitä saa nyt puolta halvemmalla ulkomailta”, Renqvist kertoo. Neuvottelu hinnasta on työn alla.
Kauppakumppani on käytännössä Korkeasaaren omistava Helsingin kaupunki. Citykanien metsästystä ja myyntiä hoitaa kaupungin rakentamispalveluista vastaava virasto Stara.
Lihan osuus rehukustannuksista on noin viidennes. Esimerkiksi hiiret ja rotat ovat melko arvokasta tuontiruokaa, jota syötetään lähinnä pöllöille, huuhkajille.
Hiiriä hankitaan Hollannista noin tuhat kiloa vuodessa. ”Jos joku haluaisi toimittaa meille hiiriä kotimaasta, taatusti otettaisiin vastaan. Täällä Korkeasaaressa kasvatettiin joskus hiiriä, mutta se tuli liian kalliiksi.”
Kun Korkeasaaren eläin kuolee tai se lopetetaan, ruhon rehukäyttö on nykyään taas sallittu. Useimmiten käy niin, että lopetettu eläin viedään tutkittavaksi ja se jää sille tielle.
Hyvällä ruokavaliolla voidaan vaikuttaa eläinten terveyteen ja viihtyvyyteen. Toiveena on Renqvistin mukaan turvata myös uhanalaisten lajien jälkikasvua.
TARJA HALLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
