Opiskelupaikkakunnalle jääminen toiveena
Kun vastavalmistunut opettaja miettii millaisiin kuntiin hakisi töihin, valintakriteerit ovat hyvin raadolliset.
”Ei-kiinnostavia kuntia ja kouluja ovat ainakin sellaiset, jotka tarjoavat vain lyhyitä sijaisuuksia tai eivät esimerkiksi maksa koko lukuvuoden työskennelleille määräaikaisille opettajille kesäajan palkkaa”, pohtii varapuheenjohtaja Anna-Kaisa Huotari Suomen Opettajaksi Opiskelevien liitto SOOL ry:stä.
Huotari tietää, että moni vastavalmistunut jää mieluiten yliopistokaupunkiinsa tai sen lähelle.
”Tämä on aika luonnollista, sillä opintojen aikana nuori asettuu yleensä ensimmäistä kertaa johonkin, ja siksi paikkakunnalle tekee mieli jäädä myös opiskelun päätyttyä. Kaupungissa on ehkä hyviä ystäviä, harrastukset tai vaikkapa seurustelukumppani, jonka opinnot vielä jatkuvat.”
Aina on joukossa joku, joka haaveilee työpaikasta juuri pienessä koulussa.
”Näitä haaveita harvemmin toteutetaan ainakaan ensimmäisinä työvuosina. Pieniin kuntiin ja kouluihin hakeudutaan varmaankin vähän myöhemmin, kun kaupunkielämä ei ehkä enää houkuta, perustetaan ehkä perhe ja halutaan asettua rauhallisemmalle seudulle.”
”Toki on opiskelijoita, jotka ovat itse kotoisin pienestä kunnasta ja palaavat sinne pian opintojen jälkeen. Tällaisista opettajista kannattaakin pitää kiinni.”
Huotarin mukaan myös pienen koulun vastuu ja laaja tehtäväkenttä vaikuttavat osaltaan työpaikan hakemiseen maaseutukunnasta. Epävarmuutta lisää se, että koulutuksessa pääsee harvemmin tutustumaan siihen, millaista on toimia opettajana pienessä koulussa.
”Pieni työyhteisö tarkoittaa myös laajempaa vastuualuetta tilanteessa, jossa omaa opettajuutta vielä etsitään. Jo opetustehtävien hoitamiseen ja tuntien suunnitteluun kuluu enemmän aikaa ja voimia kuin rutiinien jo muodostuttua.”
”Yhdysluokkaopetus saattaa pelottaa luokanopettajia, ja esimerkiksi aineenopettajat tai erityisopettajat voivat vierastaa liikkuvaa työtä, jolloin opetusta on useammalla koululla.”
STINA HAASO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
