vierasyliö Päästövähennysten laskentatapamuutettava vastaamaan todellisuutta

Kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiskeskustelussa puhutaan vain osasta kokonaisuutta.

Suomessa kustannustehokkain tapa päästövähennystavoitteiden saavuttamiseen olisi muuttaa laskentamenetelmät vastaamaan todellisuutta ja huomioida metsien kasvun aikaansaama hiilinielu.

Ilmastopäästöjen vähentäminen on tärkeää ja on hyvä, että EU näyttää suuntaa päästöjen vähentämisessä.

Tällä hetkellä lähes kaikki päästövähennyksiin sitoutuneet maat ovat EU-jäsenmaita. Tavoitteiden asettaminen ohjaa teknologian kehitystä vähemmän päästävään suuntaan. Päästökauppa on pohjimmiltaan hyvä keino ohjata päästövähennykset sinne, missä niitä voidaan toteuttaa kustannustehokkaimmin.

EU on päättänyt vähentää kasvuhuonekaasujen päästöjä 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta. Tavoitteesta päästökauppasektorin osuus on 43 prosenttia, päästökaupan ulkopuolisten alojen 30 ja energiatehokkuuden lisäämisen 27 prosenttia.

Suomen kannalta päästölaskennassa olennaista on, miten metsien hiilinielu otetaan maakohtaisissa laskelmissa huomioon. Metsät toimivat hiilinieluina ja -varastoina, ja niistä saatavalla puulla voidaan korvata uusiutumattomia raaka-aineita ja energiaa.

Tällä hetkellä maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsien käytön sektorilta tulevia nieluhyvityksiä tai päästörasitteita ei huomioida. Sektori kuitenkin sitoo Suomen vuotuisista päästöistä tällä hetkellä 42 prosenttia, vuonna 1990 se sitoi 20 prosenttia.

Nieluhyvitysten ja päästörasitteiden kattava sisällyttäminen jo olemassa olevaan päästövähennysvelvoitteeseen muuttaisi merkittävästi velvoitteen saavuttamiseen tarvittavia päästövähennyksiä muilla sektoreilla.

Jos kaikki päästörasitteet ja nielut huomioitaisiin, Suomi olisi hyvän metsänhoidon ansiosta jo käytännössä saavuttanut asetetun vähennystavoitteen verrattuna vuoteen 1990.

EU:ssa on ollut vaikea löytää tahtotilaa maankäytön muutoksen ja metsäsektorin huomioimisesta, koska osa jäsenmaista pelkää joutuvansa epätasa-arvoiseen asemaan. Metsää kasvavista harvaan asutuista maista päästöjä ei syntyisi yhtä paljon kuin tiheästi asutuista teollisuusmaista.

Epätasa-arvoväitettä on tässä yhteydessä kuitenkin vaikea ymmärtää. Ei ole mitään syytä miksei Suomi saisi ajaa omia etujaan ryhdikkäämmin.

Totta kai olisi hyvä, ettei päästökauppasektorin ulkopuoleltakaan syntyisi tarpeettomia päästöjä.

Suomen maakohtainen vähennystavoite päästökaupan ulkopuolisilla aloilla on nyt 16 prosenttia vuoden 2005 tasolta vuoteen 2020 mennessä. Se on raskas tavoite.

Ei-päästökauppasektoria ovat esimerkiksi polttoaineiden käyttö rakennusten lämmityksessä, liikenne ja maatalous. Liikenteessä päästöjä voidaan vähentää biopohjaisilla tuotteilla.

Todellisia päästövähennyksiä ei kuitenkaan synny siirtämällä päästöjä EU:n ulkopuolelle.

Kotimaiset biopolttoaineet eivät siirrä päästöjä muualle, mutta ulkomaisilla biopolttoaineilla kuten palmuöljyllä voi mainittuja vaikutuksia välillisesti tai suoraan olla. Metsien hävitys aiheuttaa esimerkiksi Indonesiassa päästöjä 40 kertaa Suomen päästöjen verran, jossa biopolttoainetuotannolla on oma osansa.

Maatalouden sektorikohtainen vähennystavoite on 13 prosenttia. Uusien vähennystavoitteiden mukaan maatalouden tulisi vähentää päästöjä todennäköisesti vielä tätäkin enemmän.

Täytyy kuitenkin huomioida, että maatalous aiheuttaa Suomen päästöistä alle 10 prosenttia. Ilmastopäästöjen vähentämispotentiaali Suomen maataloudesta on kaiken kaikkiaan minimaalinen. Vaikka maatalous lopetettaisiin kokonaisuudessaan Suomesta, sektorilta saavutettava päästövähennys vastaisi 17 sekunnin päästöjä Kiinasta.

Kotimaisen tuotannon alasajo ei ole tietenkään realistinen vaihtoehto. Elintarvikkeiden huoltovarmuuden turvaamiseksi meidän täytyy pitää kiinni kotimaisesta tuotannosta.

Ilmastopäästöjen vähentäminen maataloussektorilta on paitsi kallista, myös merkitykseltään olematonta. Maailman ilmastopäästöjen kanssa Suomen maatalouden päästövähennyksillä ei ole juuri mitään tekemistä, niin kauan kuin ilmastopolitiikalla ei ole globaalia koherenssia.

Maailman kasvihuonekaasupäästöistä 45 prosenttia tuottavat Kiina, Yhdysvallat ja Intia. Jos maan ja metsien käyttö otetaan huomioon, kolmanneksi listalla nousee Indonesia. Karu totuus on, ettei näistä maista yksikään ei ole mukana päästötalkoissa.

EU:n päästöt ovat alle 10 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Esimerkin näyttäminen on tärkeää, mutta millä hinnalla?

EU:n viimeisimmässä päätöksessä on ilmeisesti Irlannin aktiivisen edunvalvonnan ansiosta mukana lause mahdollisuudesta kompensoida hankalasti vähennettäviä maatalouden päästöjä esimerkiksi alueiden metsityksellä.

Kioton laskentamenetelmissä uudismetsitys kuuluu kuitenkin eri momentille (Kioton sopimuksen asetus 3.3) kuin varsinainen metsien hoidon hiilinielu (asetus 3.4). Eniten hyötyä Suomelle olisi, jos metsien nielu huomioitaisiin.

Nyt tehdyn EU:n sopimuksen jatkoksi todellinen keskustelu käydään ensi vuonna Pariisissa, jolloin Suomen kannattaisi olla hereillä.

Miten päästövähennykset sitten tulisi tehdä? Siten, että laskentamenetelmät olisivat reiluja ja läpileikkaavia, ja päästövähennykset toteutettaisiin sieltä, missä se olisi edullisinta.

Nykyinen metsien kasvun huomioimatta jättäminen on poliittinen kompromissi, joka ei kohtele Suomea reilusti.

EU:n yksipuolisten toimenpiteiden vaikuttavuus maailman mittakaavassa olisi myös syytä pitää mukana keskustelussa, ettei todellisuus pääsisi unohtumaan.

ELLEN HUAN-NIEMI

OLLI NISKANEN

Huan-Niemi on vanhempi tutkija

ja Niskanen tutkija MTT Taloustutkimuksessa.

Avaa artikkelin PDF