vierasyliö Liuskekaasun menestystarinaa ei voi kopioida Eurooppaan

Energia-alalla tapahtuu harvoin nopeita ja yllättäviä muutoksia. Viime vuosina tällaisia muutoksia on ollut kaksi.

Fukushiman ydinvoimalan onnettomuus maaliskuussa 2011 sekoitti Japanin energiapaletin ja sen heijastukset näkyvät laajasti monen valtion energiapolitiikassa. Toinen yllättävä muutos on ollut Yhdysvaltojen liuskekaasutuotanto, joka on muutamassa vuodessa mullistanut Pohjois-Amerikan energiamarkkinat ja jonka vaikutukset ulottuvat ympäri maailman.

Kymmenen vuotta sitten Yhdysvalloissa maakaasun kysyntä ylitti tuotantokapasiteetin rajat ja kaasun hinta moninkertaistui. Pahimmillaan perinteisesti halpa maakaasu maksoi energiayksikköä kohti lähes kaksi kertaa enemmän kuin raakaöljy.

Sähkön- ja lämmöntuotanto kallistui, mutta eniten hinnannousu iski maakaasua raaka-aineena käyttävään kemian- ja muoviteollisuuteen. Tehtaita suljettiin, investoinnit hyytyivät ja tuotantoa siirtyi ulkomaille.

Tilanne Yhdysvalloissa on muuttunut dramaattisesti kehittyneen liuskekaasun tuotantotekniikan myötä. Vuonna 2000 vain noin prosentti Yhdysvaltojen maakaasusta oli liuskekaasua, kun talvella 2013 osuus oli noussut jo yli kolmannekseen.

Maakaasun hinta on romahtanut murto-osaan ja kemian- ja muoviteollisuus ovat palanneet vahvasti Yhdysvaltoihin. Liuskekaasu on luonut 1,7 miljoonaa uutta työpaikkaa ja lähivuosina työpaikkoja arvioidaan syntyvän miljoona lisää.

Maakaasun merkitystä kemianteollisuudelle kuvaa, että yhden typpilannoitetehtaan käyttämä maakaasu riittäisi 400 000 maakaasua käyttävälle henkilöautolle.

Liuskekaasua on lähes kaikkialla maailmassa, Euroopassakin Norjaa ja Ruotsia myöten. Suomessa liuskekaasua ei ole.

Pohjois-Amerikan menestys on ymmärrettävästi houkutellut liuskekaasutuotannon käynnistämiseen myös Euroopassa. Yhdysvaltojen menestystarinaa ei kuitenkaan voi kopioida Eurooppaan lukuisista syistä.

Vaikka Länsi-Euroopassakin maakaasuvarat ovat hupenemassa, on maakaasua saatavissa lähes joka ilmansuunnalta putkia pitkin liuskekaasua

halvemmalla. Venäjältä tulee

Valko-Venäjän ja Ukrainan kautta suuria määriä kaasua Keski-Eurooppaan. Itämeren Nord Stream -putki ja Mustanmeren South Stream -putki lisäävät Venäjän kaasutoimitusten luotettavuutta.

Venäjän kaasuputkihankkeitten lisäksi suunnitteilla on Turkin kautta kulkeva Nabucco-

putki, joka toisi Eurooppaan Keski-Aasian ja Lähi-idän maakaasua, ja Trans-Saharan-kaasuputki, joka toisi kaasua Pohjois-Afrikasta ja Nigeriasta.

Maakaasua on saatavissa myös Pohjanmereltä ja Barentsinmereltä. Näiden tavanomaisten maakaasujen puristuksessa kalliimpi liuskekaasu jäisi jalkoihin.

Vastaava taloudellinen riski on myös nesteytetyn maakaasun (LNG) tuontiterminaaleilla. Yhdysvalloissa maakaasupulan aikana rakennetut kalliit LNG-tuontiterminaalit ovat käyttämättöminä ja tuottavat omistajilleen jättitappioita.

Suomeen on suunniteltu LNG:n tuontiterminaalin rakentamista. Se toisi hintapaineita Venäjän maakaasuputkesta saatavalle kaasulle, mutta halvempi putkikaasu puolestaan tappaisi helposti LNG-terminaalin kannattavuuden.

Yhdysvalloissa maaperän rakenne on edullinen liuskekaasutuotannolle, maaperätietoa ja porausdataa on runsaasti käytettävissä ja tekniikan kehittämiseen, alan tutkimukseen sekä pilottihankkeisiin on panostettu jo pitkään.

Euroopassa näitä etuja ei ole, eikä maaperä sovellu liuskekaasun tuotannolle yhtä hyvin. Yhdysvaltojen tekniikka ei ole suoraan sovellettavissa Euroopan olosuhteisiin.

Merkittävin liuskekaasun menestyksen este Euroopassa saattaa kuitenkin olla ympäristö ja ympäristöpolitiikka.

Liuskekaasun tuotanto aiheuttaa tavanomaista maakaasua suurempia hiilidioksidi- ja me taanipäästöjä ja pohjavesiin voi päätyä hiilivetyjä ja tuotannossa käytettyjä kemikaaleja.

Yhdysvalloissa liuskekaasu on laskenut sekä maakaasun että kivihiilen hintaa, mikä ei erityisemmin kannusta parantamaan energiatehokkuutta ja investoimaan uusiutuviin energialähteisiin.

Vaikka liuskekaasu on Yhdysvalloissa viime vuosina korvannut kivihiiltä ja pienentänyt näin kasvihuonekaasupäästöjä, eivät päästöt välttämättä alene, koska halpa kivihiili viedään ulkomaille poltettavaksi.

Markkinatalous toimii myös kotimaassa. Viimeisen vuoden aikana Yhdysvalloissa halpa kivihiili on varsinkin sähköntuotannossa vallannut takaisin liuskekaasulle menettämiään markkinoita.

Liuskekaasun tuotantoon suhtaudutaan Euroopassa yleisesti suurella varovaisuusperiaatteella, koska maaperää ja pohjavesiä ei haluta riskeerata. Yhdysvalloissa liuskekaasun kohtelu on sen sijaan ollut myötäsukaista. Esimerkiksi ns. ”Cheneyn ja Halliburtonin porsaanreikä”, joka säädettiin presidentti George W. Bushin valtakaudella, vapautti liuskekaasutuotannon tiukoista pohjavesien suojelun ympäristövelvoitteista, joita muulle teollisuudelle on asetettu.

Liuskekaasun lopulliseksi esteeksi Euroopassa voi koitua perinteinen NIMBY-ilmiö (not in my backyard). Tiheämmin asuttuun Eurooppaan ei asukkaiden vastustuksen takia ole yhtä helppoa rakentaa liuskekaasun tuotantolaitoksia kuin Yhdysvaltoihin.

Vastikään amerikkalainen öljyjätti Chevron joutui perääntymään Liettuan liuskekaasuhankkeesta asukkaiden vastustuksen vuoksi. Toinen öljyjätti ExxonMobil luopui Puolan kaasuhankkeesta, kun koeporaukset eivät tuottaneet tuloksia.

Euroopan unionilla ei ole yhtenäistä suhtautumista liuskekaasuun. Esimerkiksi Ranska on kieltänyt liuskekaasun tuotannon ympäristöriskien takia. Kanaalin toisella rannalla Isossa-Britanniassa ääni on toinen. Pääministeri David Cameronin mukaan liuskekaasun tuomat taloudelliset hyödyt ovat ympäristöhaittoja suuremmat.

Nähtäväksi myös jää, kuinka kestävällä pohjalla Yhdysvaltojen liuskekaasun tuotanto on. Helposti hyödynnettävät kaasuesiintymät on otettu ensimmäisenä käyttöön ja niiden hiipuessa tuotanto tulee olemaan entistä vaikeampaa ja kalliimpaa.

KIMMO KLEMOLA

Kirjoittaja on tekniikan tohtori

ja kemiantekniikan tutkijaopettaja Lappeenrannan teknillisessä

yliopistossa.

Avaa artikkelin PDF