Armo – kuin keväthankien kimallus

SANA SUNNUNTAIKSI

Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Joh.1:14

Helmikuun alun nimipäiviä ovat Aamu ja Valo. Onnittelut nimipäiväsankareille!

Helmikuun alkuun sijoittuu myös kynttilänpäivä, joka sekin puhuu valosta.

Vanha kansanviisaus lupaa kevään tuloa. ”Kevättä kynttelistä.” Kynttilänpäivästä alkaa kevään odotus. Talven selkä alkaa vähitellen taittua ja kuljetaan kohti lisääntyvää valoa. Ja kukapa meistä ei nauttisi kirkkaista kevättalven hangista ja auringon valo- ja lämpöhoidosta.

Valo liittyy vahvasti myös kynttilänpäivän raamatulliseen sanomaan. Varsinkin Johanneksen evankeliumissa kirkkaus ja valo ja toisaalta niiden vastakohtana pimeys, ovat paljon käytettyjä vertauskuvia. Näiden kuvien avulla kuvataan Jumalaa ja ihmistä ja heidän keskinäistä suhdettaan. Jumala on kirkkaus ja pyhyys, ihmissuku on langennut ja pimeässä. Jumalan kirkkaus tulee näkyviin Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesus tuli tämän maailman pimeyden keskelle valoksi, jotta meidän ei tarvitsisi jäädä pimeään. Jumalan kirkkautta emme voi inhimillisin silmin katsella, mutta Jeesuksessa näemme, minkälainen Taivaallinen Isä meillä on.

Jeesuksessa maailmaan tuli paitsi valo, myös armo. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Sitä, minkä ihmiset löysivät ja vieläkin voivat löytää Jeesuksen luona kuvataan Raamatussa sanalla armo. Juuri armo on se, missä kristillinen usko eroaa kaikista maailman uskonnoista. Muissa uskonnoissa, niin kuin yhteiselämässä yleensäkin, on keskeistä se, mitä ihmiseltä vaaditaan, mitä hänen pitää tehdä, miten hänen pitää elää, jotta hän voisi kelvata ihmisten ja Jumalan edessä. Kristinuskon sanoman keskus sitä vastoin on siinä, mitä ihminen saa. Ei siinä, mitä hän tekee, vaan siinä, mitä hänelle annetaan.

Jeesuksesta loistava valo on kevään valoa. Sen valossa elämänä näyttäytyy paljastettuna, ryppyineen ja tahroineen. Se valo loistaa salatuimpaamme saakka. Siinä voimme kohdata oman elämämme Jumalan silmin, rakastavan katseen alla, totuutta kaihtamatta. Sen valon koskettamina tiedämme tarvitsevamme anteeksiantoa ja armoa.Toimimme väärin, sanomme ja ajattelemme sellaista, mitä joudumme katumaan. Onneksi armoa on meille tarjolla, jopa niin kuin laulun tekijä sanoo, ”Joka aamu on armo uus”.

Kevättalven kimmeltävää hankea katsoessa voi ymmärtää, mitä tarkoitetaan kun jumalanpalveluksen synninpäästössä sanotaan: ”Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi.”

Evankeliumi kertoo, että Jeesuksessa saamme omistaa armon. Sen armon, jota Jumala tahtoo jokaiselle meistä antaa, että emme jää pimeyteen. Armon, joka ohjaa meitä sellaiseen elämään ja valoon, jossa olemme kutsumassa toisiammekin sinne, niin kuin hohtava hanki kutsuu nauttimaan valosta pitkän pimeän syksyn ja sydäntalven jälkeen. Saakoon Jeesuksen valo loistaa meille ja heijastukoon se meistä niille, jotka sitä eniten kaipaavat.

Avaa artikkelin PDF