Vanhemmilla oltava valinnan vapaus
Perukaa päätös kotihoidontuen jakamisesta vanhempien kesken ja antakaa perheiden itse valita, Mari Kerola kirjoittaa hallitukselle. saara olkkonen Kuva: Viestilehtien arkistoArvoisa hallitus,
Kun te sanotte, että isää tulee kannustaa olemaan lastensa kanssa, käyttämään vanhempainvapaata äidin tavoin, olette oikeassa. Mutta teidän tulee jättää se valinta heille itselleen, hyvää tarkoittavaa holhousta on jo yllinkyllin.
Kun meillä oli vain yksi alle yksivuotias, mieheni hoiti häntä oman työnsä ohessa, jotta minä saatoin käydä osa-aikatöissä iltapäiväkerho-ohjaajana. Töistä palatessani hain lapsen navetalta, jossa hän useimmiten istuksi tyytyväisenä lastenvaunuissa lypsimien tykytystä kuunnellen. Päivisin hän kävi traktoriajeluilla isänsä kanssa, istuksi konehallilla ja leikki kotonaan. Idyllistä, eikö vain?
Mieheni työteho ehkä laski, mutta hän koki tämän tärkeäksi ajaksi, meille kaikille.
Syksyllä, puintien aikaan syntyi toinen lapsi. Traktoriin mahtuu kyllä kaksikin alle metrin mittaista. Vielä pari vuodenkiertoa ja kuopuskin saapui mukana elotuulien. Kopissa alkaa olla ahdasta.
Ei pienyrittäjä voi ottaa puolentoista vuoden lomaa. Ei maatilaa voi jatkuvasti pyörittää pienten lasten kanssa. Ei ainakaan yksin, toisen käydessä vieraalla töissä.
Kun minä saan olla kotona alle kolmivuotiaiden lasteni kanssa, he tapaavat meitä molempia yhtä paljon. He saavat kiivetä isänsä polvelle, lapsuuden kultaiseen tuoliin ja ripustaa käsivartensa isänsä kaulaan.
He saavat oppia työnteon tärkeyden ja moraalin.
He oppivat, ettei turhaan olla jouten.
He oppivat kunnioittamaan isänmaataan, sen historiaa, luonnetta ja perinteitä.
He erottavat toisistaan lehmän ja lampaan, ohran ja kauran.
He poimivat metsästä puolukat ja sitovat pellolla lyhteet.
He tietävät, lennähtääkö lyhdettään syömään punatulkku vai tilhi.
Heillä ei ole kiire mihinkään vaan he saavat olla lapsia. Rakastettuina omassa kodissaan.
He osaavat korjata omat polkupyöränsä ja muistavat katsoa nouseeko naapurin iäkkään leskirouvan piipusta savua.
He oppivat kohtaamaan erilaisia ihmisiä ja tutustuvat ammatteihin: on mylläriä, karjakkoa, seminologia, eläinlääkäriä, kaivurikuskia ja montaa muuta.
Oppivat he myös runsaasti byrokratiasta, EU:sta ja Evirasta. Järjestötyöstä, vaikuttavuudesta ja yhteisöllisyydestä. Aktiivisesta kansalaisuudesta.
Tämä on meidän arvovalintamme. Yhteiskunnan tuella tai ilman.
Kodissamme emme kasvata lapsia tuotantoon, he kasvavat kanssamme vahvaan ihmisyyteen.
Pyydän, että antaisitte ihmisten erilaisissa elämäntilanteissaan tehdä omat valintansa. Perukaa päätös kotihoidontuen jakamisesta vanhempien kesken ja antakaa perheiden itse valita.
Kuten pääministerikin totesi: Lapsi on tärkein.
Mari Kerola
emäntä
Kannus
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
